Viljan oheen viljelykierrossa sopii erinomaisesti esimerkiksi sinilupiini. Kuva: Markku Vuorikari
Kun ilmasto muuttuu, maatalouden on Suomessakin sopeuduttava: Viljelyn monipuolistaminen avain tulevaisuuteen
Jo kaksi edellistä kasvukautta osoittavat tutkijan kannalta monipuolistamisen välttämättömyyden. Liian kapea kasvivalikoima on valtava riski.
Hamppu sopii myös viljan oheen viljelykierrossa. Kuva: Joel Rosenberg
”Herne ja rypsi kehittyvät kasvukaudella eri tahtiin kuin viljat, joten ne eivät ole kehityksessä samassa vaiheessa kasvukauden aikana eivätkä sen myötä alttiina samoille riskeille”, kertoo Hakala. Kuva: Markku VuorikariViljelijöiden on syytä ottaa huomioon ne mahdolliset riskit, joita ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa kasvinviljelylle aiheuttaa.
Itse asiassa ne kannattaa ottaa kannustuksena viljelykasvilajivalikoiman monipuolistamiseen, pohtii erikoistutkija Kaija Hakala Luonnonvarakeskus Lukesta.
Hakala muistuttaa, että kaksi edellistä kasvukautta ovat jo osoittaneet sen, miten erilaisia kasvukaudet voivat olla keskenään. Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä suuremmaksi vaihtelu käy ja sitä suuremmiksi äärisäiden riskit kasvavat.
”Monipuolistaminen kannattaa jo siksi, että kaikki viljelykasvit eivät ole alttiita samoille riskeille”, Hakala korostaa.
Siinä missä yksi kasvi on herkkä kasvukauden alun kuivuudelle, toiselle suurin riski on kukintavaiheen kuumuus ja kolmannelle sadon kypsymisvaiheen märkyys.
”Jos viljelykasvien valikoima on sopivan monipuolinen, joku satokasveista kuitenkin todennäköisesti selviää tai ainakin kärsii vähemmän vaikeista oloista kuin muut. Onnistumisen mahdollisuudet ovat kokonaisuutena paremmat.”
Hakala muistuttaa kaikille tutusta esimerkistä, joka hyvin kuvaa riskien hajauttamisen merkitystä.
”Vaikka tarkkoja tilastoja tähkimisajoista ei virallisista lajikekokeista olekaan, tiedämme kokemuksesta syysviljan tähkivän ja kypsyvän keskimäärin pari viikkoa kevätviljoja aiemmin. Jo se, että viljelykierrossa on sekä syys- että kevätkylvöisiä kasveja, auttaa pienentämään äärioloista aiheutuvia riskejä.”
”Jos kierrossa on vain kolmea kevätviljaa, esimerkiksi kuivuuden aiheuttaman riskin väistäminen on viime vuoden kaltaisella kasvukaudella todella vaikeaa. Kasvin kehityksen kannalta tärkeät vaiheet osuvat niillä varsin samoihin aikoihin. Myös viljelytoimien aikaikkunat ovat pienet.”
Vilja viljan perään ei ole kuitenkaan ihanteellinen ratkaisu, vaikka osa kierrossa olevista lajeista olisikin syyskylvöisiä.
Tukipolitiikan näkökulmasta näin tosin näyttää olevan. Nykyisen EU-rahoituskauden viherryttämistukeen kuuluvassa viljelyn monipuolistaminen -toimenpiteessä eli tutummin kasvilajitoimenpiteessä Suomessa viljeltävät viljalajit hyväksytään eri kasvilajeiksi.
”Pellon kylvöt voidaan tehdä kolmella kevätviljalla, joista yhtä voi olla 70 prosenttia alasta ja se riittää monipuolisuudeksi”, Hakala ihmettelee.
Hyvänä askelena oikeaan suuntaan hän näkee kierron, jossa viljan rinnalla on esimerkiksi kaksi vaihtoehtoa seuraavista: nurmi, palkokasvit tai öljykasvit.
”Herne ja rypsi kehittyvät kasvukaudella eri tahtiin kuin viljat, joten ne eivät ole kehityksessä samassa vaiheessa kasvukauden aikana eivätkä sen myötä alttiina samoille riskeille.”
Oleellista on, että viljelykierrossa olevat kasvit kestävät erilaisia riskitekijöitä ja hyötyvät erilaisista oloista.
Onpa viljelyn monipuolistamiseen vielä yksi merkittävä kannustin: raha.
”ProAgria on monesti tuonut esille sen, miten sadan hehtaarin tilalla jo 30 hehtaaria muuta kasvia kuin viljaa on taloudellisesti kannattava vaihtoehto.”
Eli kannattaa mennä ”etukenossa” kohti tulevaa: siitä pitävät jo huolen markkinat eli viljelyn kannattavuus, Hakala neuvoo.
Muokattu klo 16.00: Korjattu kuvatekstiin kasvilajin nimi: kuvassa on sinilupiini, ei härkäpapu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
