Mikä ihmeen vinassi? Mystinen lannoite siivitti luomupellavat huippusatoon

Vinassilla lannoitettu luomuöljypellava palkitsi Mathias Weckströmin. Hän korjasi neljän hehtaarin lohkolta yli 2 000 kilon hehtaarisadon. Keskisadon hän arvelee jäävän 1 600–1 700 kilon tuntumaan. Kuva: Kari Salonen

Kuva: Kari Salonen

Siipensä hukannutta myllyä Tammisaaressa ympäröi luomuviljelijän helisevä haastajakasvi: öljypellava.

Pellava mielletään vaativaksi valinnaksi luomutilalle, sillä se kilpailee huonosti rikkakasvien kanssa.

Täälläkin kasvuston seasta puskee jauhosavikkaa, mutta määrä on maltillinen. Pellava levittäytyy neljän hehtaarin lohkolla tiheänä ja tasaisena. Yhteensä sitä on 13 hehtaarilla.

Pargas Gårdin kaikki 270 hehtaaria ovat luomussa.

Uudet tuulet ovat puhaltaneet tilalle Ruotsista saakka. Vieraillessaan vuosittain järjestettävillä Slätte Ekodag -messuilla isäntä Mathias Weck­ström törmäsi vinassi-nimiseen aineeseen. Sitä saadaan, kun melassista poistetaan sokeri.

Ruotsissa vinassi on luomutiloilla kysyttyä tavaraa. ”Kaikki maan vinassi menee luomulannoitteeksi. Lisää tuodaan Tanskasta.”

Weckström tuo vinassia Virosta. Siinä on typpeä, kaliumia ja rikkiä – muttei lainkaan fosforia. Puuttuva fosfori tulee kuivalannasta.

”Rikki on öljykasveille hyväksi”, hän toteaa. ”Vinassia voitaisiin myös sekoittaa seleeniin, minkä puute on luomussa haaste.”

Pro Agrian luomuasiantuntija Erkki Vihosen mukaan typpeä saadaan yleensä luomupelloille riittävästi palkokasveista. Typen lisäämiseen toimivat apila- ja mailasnurmet, herne ja härkäpapu sekä viimeisenä villityksenä valkomesikkä. Hyvä puna-apilakasvusto kerää 120 kiloa typpeä hehtaarille.

Toisin on kaliumin laita. ”Kaliumin puute voi olla ongelma luomussa, varsinkin jos apilanurmea korjataan rehuksi.” Kaliumia saadaan esimerkiksi bioapatiitista, kivijauheista ja lihaluujauhosta.

Vinassista Vihonen ei ole koskaan kuullutkaan, mutta hän suhtautuu siihen avoimin mielin. ”Luomun positiivinen haaste on, että markkinoille tulee jatkuvasti lannoitteita joita käytetään muualla Euroopassa. Niistä tarvitaan kuitenkin laajempia käyttökokemuksia.”

Weckström nimittää tilallaan käytettävää kokonaisuutta ”luomutuottojärjestelmäksi”.

Siihen kuuluu niin ikään Ruotsista bongatun System Cameleon -monitoimikoneen ja vinassin lisäksi vielä tietopankki, johon kerätään tietoa koeruuduilta.

Koeruudut löytyvät Västankvarnin koetilalta Inkoosta. Järjestelmän avulla hän toivoo voivansa tehostaa viljelykiertoa.

”Tällä hetkellä kierrossa on 2–3 vuotta nurmea. Sen jälkeen vuorossa syyskasvi kuten ruis tai speltti, jonka jälkeen kylvetään palkokasvia.”

Viimeisenä vuorossa on vilja.

Jos rikkaruohot pysyvät ­kurissa ja ravinteita riittää, kiertoa on mahdollista pidentää. ”Kierrossa voisi olla myynti­kasvia neljä vuotta. Parhailla lohkoilla yritetään nyt supistaa nurmen osuutta vuoteen.”

Weckström on varma, että Ruotsissa nähty luomun ilmiömäinen kasvu voidaan nähdä vielä Suomessakin. Sitä odotellessa hän keskittyy opettelemaan luomusta lisää.

”Parasta on, kun onnistuu ja oppii uusia asioita. Tässä maisemassa oleminen pitää jaksamista yllä.”