Puutarhatilat vierastavat uutta laatujärjestelmää

Tilalta ensiluokkaisena lähteneen kasviksen laatu voi huonontua myöhemmissä tuotantoketjun vaiheissa. Viime kädessä kuluttaja saattaa pilata tuotteen säilyttämällä sitä väärin tai liian kauan. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

MIKKELI (MT)

Kasviksia tuottaville tiloille rakenteilla oleva uusi laatujärjestelmä aiheuttaa närää tuottajien keskuudessa. Mikkelissä viime torstaina järjestetyssä kasvisseminaarissa sitä kutsuttiin jopa ilmestyskirjan pedoksi.

Vaatimus uudesta järjestelmästä tulee kasvisten tärkeältä ostajalta eli kaupalta.

Kauppa vaatii yhä enenevässä määrin, että alkutuotannon laatu on alan itsensä sijaan kolmannen osapuolen varmistama.

Nykyisin valtaosa puutarhatiloista noudattaa Laatutarha-ohjeistusta. Uutta järjestelmää kehitetään työnimellä Laatutarha plus.

Nykyinen järjestelmä on plus-versiota laajempi.

”Se on kuitenkin liian kallis riippumattoman sertifiointilaitoksen auditoimaksi”, kertoi seminaarissa alustanut projektisuunnittelija Anne Piirainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Laatutarha-ohjeistukseen liittyvä tarkastus on neuvonnallinen eikä auditointeja tehdä joka vuosi. Kauppa toivoo, että uuden järjestelmän noudattaminen tarkastettaisiin vuosittain.

Laatutarha plus on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2016. Se ei kokonaan korvaa Laatutarha-järjestelmää, vaan myös se jää käyttöön.

Seminaarissa todettiin nykysysteemin riittävän hyvin suoramyyntiloille. Esimerkkinä mainittiin suoraan asiakkaille mansikoita myyvät tilat.

Laatutarhaan liittyvän Sirkkalehti-kotimaisuusmerkin käytöstä myös Laatutarha plus -tuotteissa on Piiraisen mukaan keskusteltu. Asiasta päättäminen kuuluu merkin ylläpitäjälle, Kotimaiset Kasvikset ry:lle.

Plus-versiota rakennetaan yhdessä Ruotsin kanssa.

Yhteistyöhön päädyttiin, koska uuden järjestelmän rakentaminen ja ylläpitäminen on kallista.

”Uuden systeemin on tultava toimeen omillaan eli järjestelmään osallistuvat yritykset kattavat järjestelmän kustannukset”, Piirainen selittää.

Ruotsi on luonteva kumppani, koska ilmasto-olot muistuttavat Suomea. Samasta syystä myös Norja ja Islanti, ehkä jopa Tanska, voisivat liittyä pohjoismaiseen kasvisstandardiin.

Nykyisin Ruotsissa on käytössä Svenskt Sigill frukt & grönt -järjestelmä.

Sen piiriin ei ole mahdollista ottaa uusia ruotsalaisyrityksiä, koska niin sanottu aloitustason perusstandardi puuttuu, Piirainen kertoo.

Seminaarilaiset ihmettelivät, miksi kansainvälinen global gap -järjestelmä ei riitä suomalaistiloille.

Vapaaehtoinen, kasvisten alkutuotantoa koskeva yksityinen standardi on laajassa käytössä Euroopassa. Suomessa se on vain muutamalla tilalla.

Järjestelmän soveltuvuutta suomalaistiloilla on selvitetty. Se on osoittautunut työlääksi eikä oikein sovi suomalaisille perhetiloille.

”Pääasiassa tuottajat ovat vastustaneet global gapia voimakkaasti sen kalleuden vuoksi”, Piirainen muistutti.

Global gapin ensimmäinen ulkopuolisen tekemä auditointi maksaa Ruralia-instituutin selvityksen mukaan lähes 7 400 euroa. Uusinta-auditointien kustannus on hieman alhaisempi.

Laatutarha plussan vuosikustannus auditointeineen ja välitarkastuksineen on 800–1 000 euroa yrityksen koosta ja sijainnista riippuen.

Lisäksi tulevat aluekoordinaattorin palvelut sekä mahdolliset analyysikustannukset.

Laatutarha plus -järjestelmä viedään käytäntöön koordinaattoriverkoston avulla.

Niin sanottu maakoordinaattori pitää muun muassa yhteyttä Ruotsin sertifiointilaitoksiin ja aluekoordinaattoreihin.

Nämä puolestaan ovat viljelijän ensisijainen yhteydenottopiste järjestelmään liittyvissä asioissa.

Aluekooridinaattorit muun muassa aikatauluttavat ja kilpailuttavat auditoinnit ja valmentavat tilat järjestelmän vaatimuksiin.

Aluekoordinaattori voi olla tuottajaorganisaatiosta, ulkopuolinen konsultti tai neuvontajärjestön asiantuntija.

MAIJA ALA-SIURUA

Avaa artikkelin PDF