Kun aika ei riitä – urakoitsija korjaa yhä useamman tilan säilörehut karjalle

Urakoinnista on tullut arkea maitotiloilla. Sieviläiset Pauli ja Mika Laakko korjaavat kesässä yli 40 maitotilan nurmirehut. Kalusto odottaa huollettuna ensi kesää. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Säilörehun ensimmäinen korjuusesonki on hetkinen. Runsaat 2 000 hehtaaria pitää saada talteen 10 päivässä. Kuva on otettu juhannuksen aatonaattona viime vuonna. Kuva: Pauli Laakko

Urakointia on ympäri vuoden, sillä talvella pidetään teitä auki, Mika ja Pauli Laakko kertovat. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Urakoinnista on tullut arkea maitotiloilla. Sieviläiset Pauli ja Mika Laakko korjaavat kesässä yli 40 maitotilan nurmirehut. Kalusto odottaa huollettuna ensi kesää. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Sateiset kesät jäävät säilörehua työkseen korjaaville urakoitsijoille mieleen. Kaikki nurmet, mitä luvattiin, korjattiin mutta joustavuutta vaadittiin puolin ja toisin, kertoo urakoitsija Mika Laakko KoneJaket Ay:stä Sievistä.

Laakko on toisen polven koneurakoitsija. Isä aloitti urakoinnin 1990-luvun alussa, ja nyt vastuu on seuraavalla polvella, Mikalla ja Paulilla. Kolmattakin polvea on mukana: Mikan poika käy auttamassa, kun töiltään ehtii.

Yrityksellä oli viime kesänä käytössä kolme ajettavaa silppuria, ja ensi kesäksi hankittiin vielä yksi aiemmin poisvaihdettu kone varmistamaan ensimmäisen niiton onnistumista, Mika Laakko toteaa.

Laakon mukaan kaluston pitää olla suht koht nuorta ja tehokasta, sillä korjuusesongit ovat hektisiä.

Hän arvelee, että korjattava nurmiala saattaa nousta 6 000 hehtaariin ensi kesänä. Viime kesä oli niin viileä ja sateinen, että kolmas niitto jäi pois. Lisäksi mukaan on tullut muutama uusi asiakas.

Urakointi on yleistynyt samaa tahtia kuin karjojen ja tilojen koko on kasvanut, Laakko kertoo. Viljelijät keskittyvät ydin­osaamiseen ja ulkoistavat rehunteon.

Ajosilppurit hallitsevat nurmenkorjuuta Sievin ympäristössä. Laakon mukaan 70 kilometrin säteellä on 25 ajosilppuria ja urakointikäytössä niistä on ehkä 15.

Urakoitavat nurmialat ovat isoja. Keskimäärin korjattavaa on 70 hehtaaria, mikä vastaa yhden robottinavetan tilaa. Suurimmat ovat 130–150 hehtaaria ja pienimmät alle 20 hehtaaria.

Päivässä saadaan talteen keskimäärin 250 hehtaaria ja hyvinä päivinä saatetaan yltää 300:aan.

Jokaiselle silppurille on oma alueensa, jolla se kiertää. Näin pyritään pitämään siirtomatkat lyhyinä.

Tavoite on, että päivän päättyessä tilan pellot on korjattu, jotta aamulla voidaan aloittaa seuraavalla tilalla.

Kolmen tai neljän ajosilppurin pitäminen liikenteessä vaatii tarkkaa suunnittelua, sillä ketjussa on mukana kolmisen­kymmentä konetta ja työn­tekijää. Aikataulut ovat Mikan veljen Paulin vastuulla.

Aiemmin veli ajoi ajosilppuria, mutta aikataulujen sopiminen vaatii niin paljon keskittymistä, että hän siirtyi viime kesän karhotintraktorin ohjaimiin, Mika Laakko kertoo.

Ensi kesänä käytössä on neljä ajosilppuriketjua. Jokainen liikkuu itsenäisesti, ja alue on jaettu neljään osaan.

Avaimet käteen -palvelua ei juuri tehdä, vaan asiakastila hoitaa osan töistä. Niitto on ulkoistettu aliurakoitsijoille, jos viljelijä ei halua hoitaa sitä itse. Osa haluaa, mutta useimmat eivät. Myös kuljetukset ja levittäminen siiloon ovat valtaosin tilojen harteilla.

Siilolla tarvitaan kaksi konetta ja kuljettajaa, sillä varastoitavat massat ovat suuria. Etenkin ensimmäisen niiton aikana on kiire, sillä reilun 2 000 hehtaarin niitoista pitää selvitä 10 päivässä. Toiseen niittoon on aikaa melkein viikko enemmän.

Konekapasiteettia ei ole vedetty äärirajoille, jolloin aikatauluista pystytään pitämään kiinni, vaikka väliin osuu sadepäivä, Laakko vakuuttaa. Ero pystytään kuromaan umpeen nopeasti.

Viljelijöille kerrotaan etukäteen korjuupäivä ja siinä on pysytty päivän tarkkuudella. Korjuukaudella aikataulut rakennetaan kahdeksi päiväksi eteenpäin.

Laakko arvelee, että asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä palveluun. Samat tilat ovat mukana vuodesta toiseen. Syksyn viimeisen niiton jälkeen isännät tilaavat korjuun seuraavaksi kesäksi.

”On iso etu, että rehua tehdään vuodesta toiseen samoilla tiloilla”, Laakko kiittää.

”Pellot ja ajoreitit tulevat tutuiksi, ja kuljettajille riittää, kun isäntä kertoo lohkon nimen.”

Uusien asiakkaiden kanssa aikaa kuluu enemmän, kun pellot käydään katsomassa. Samoin tehokkaan ajosilppuriketjun edellytyksiä mietitään yhdessä.

Korjuuta ei välttämättä saa juuri tietyksi päiväksi, mutta yllättävän hyvin asiakkaiden toiveisiin on pystytty vastaamaan, Laakko sanoo.

Korjuun hinnoittelussa on Laakon mukaan pyritty olemaan maltillisia varsinkin, kun maidon hinta on laskenut ja tilojen talous kiristynyt.

KoneJaket käyttää hehtaaritaksaa, jolloin korjuun hinta pystytään kertomaan etukäteen muutaman sadan euron tarkkuudella.

Rehunteko on iso kustannus ja on ymmärrettävää, että viljelijät haluavat tietää taksan etu­käteen, Laakko pohtii.

Urakoinnista on tullut arkea maitotiloilla. Sieviläiset Pauli ja Mika Laakko korjaavat kesässä yli 40 maitotilan nurmirehut. Kalusto odottaa huollettuna ensi kesää.

Urakointia on ympäri vuoden, sillä talvella pidetään teitä auki, Mika ja Pauli Laakko kertovat.

Säilörehun ensimmäinen korjuusesonki on kiivas. Runsaat 2 000 hehtaaria pitää saada talteen 10 päivässä. Kuva on otettu juhannuksen aatonaattona viime vuonna.

Lue myös: Noukinvaunulle eniten "ykköspalkintoja"