EU laittamassa kylvösiemendirektiivin uusiksi
Kylvösiemeniä koskevaa lainsäädäntöä ollaan EU:ssa paraikaa uudistamassa. Työ on tosin vielä pahasti kesken.
Komissio on lähettänyt uudesta laista jäsenmaille arvioitavaksi vasta alustavan luonnoksen, kertoo erityisasiantuntija Marja Savonmäki maa- ja metsätalousministeriön kasvintuotanto- ja eläinravitsemusyksiköstä.
Komission tavoite on kunnianhimoinen, sillä yhteen ja samaan asetukseen ollaan kytkemässä viljelykasvien siementen lisäksi kaikkia muitakin kasvien lisäämiseen tarkoitettuja osia koskevaa lainsäädäntöä. Näin ollen se koskee myös koristekasvien, hedelmä- ja marjakasvien sekä metsäpuiden lisäysaineistoja.
Voimaan astuessaan asetus korvaa 12 nykyistä direktiiviä.
Savonmäen mukaan EU:lla on jo korkea aika uudistaa siemenkauppaa koskeva lainsäädäntö, sillä osa nykyisistä direktiiveistä on peräisin vuodelta 1966.
Toisin kuin aikaisemmat direktiivit, uusi asetus on sellaisenaan kaikkia jäsenmaita sellaisenaan sitova. Näin ollen siinä ei ole lainkaan kansallista liikkumavaraa.
Toisaalta asetuksessa säädetään asioista varsin yleisellä tasolla. Monista erityiskysymyksistä neuvotellaan sen jälkeen, kun asetus on valmis ja komissio tekee sitä tarkentavat toimeenpanoasetukset.
Savonmäki arvioi, että silloin ovat edessä kaikkein vaikeimmat väännöt. Jokaisella maalla on omia poikkeuksia nykyiseen lainsäädäntöön, ja 27 erilaisen jäsenmaan näkemysten sovittaminen yhteen tulee olemaan hänen mukaansa valtava haaste.
”Esimerkiksi Suomelle tärkeä kysymys on se, miten nykyinen kansallinen hukkakauralaki sovitetaan uuden asetuksen kanssa yhteen.”
Hukkakaura on tärkeä kysymys myös Ruotsille ja Virolle. Sen sijaan suuressa osassa Eurooppaa hukkakaura ei ole tärkeä asia.
Keski-Euroopassa vastaava vaikea rikkakasvi on villijuurikas.
Lainsäädäntöä valmistelevissa työryhmissä on keskusteltu jopa siitä, tarvitaanko enää kansallisia lajikeluetteloita. Niiden sijaan EU:ssa olisi vain yksi yhteinen lajikeluettelo.
Lajikkeita hyväksyttäessä uutta tarjokasta olisi myös verrattava kaikkiin niihin lajikkeisiin, jotka unionissa on hyväksytty viljelyyn.
Nämä uudistukset eivät vastustuksen vuoksi toteutune.
”On tärkeää, että meillä on edelleen kansallinen lajikeluettelo, johon valitaan meidän oloihimme sopeutuneita lajikkeita. Viljelyarvokokeissa on otettava huomioon jokaisen maan erityispiirteet, siksi niille ei voi tehdä yhteisiä kriteerejä koko yhteisön tasolla”, Savonmäki perustelee Suomen kielteistä kantaa yhteiseen lajikeluetteloon ja yhteisiin kriteereihin.
Asetus on muuttamassa myös jalostajien ja siemenalan toimijoiden asemaa.
”Esimerkiksi siemenalan toimijoille saatetaan sallia sertifiointi viranomaisen valvonnassa. Samalla niille tulee nykyistä enemmän vastuuta. Siemenen jäljitettävyyskriteereistä on tulossa tiukat. Toimijoiden on pystyttävä itse valvomaan ja arvioimaan omaa toimintaansa.”
Virallisia lajikekokeita saatetaan siirtää osittain jalostajien tehtäväksi. Myös DUS-testaus voisi olla osittain jalostajien tehtävä. DUS-testillä selvitetään, onko uusi lajike itsenäinen ja muista riittävästi erottuva.
Vaikka uuden asetuksen tavoitteena on yksinkertaistaa nykyistä lainsäädäntöä, komission heinäkuussa julkistama asetusluonnos on vielä hyvin vaikeasti ymmärrettävää, Savonmäki kertoo.
Paraikaa luonnos on komission osastojen arvioitavana. Sen jälkeen se siirtyy komission lakiosaston tarkastettavaksi.
”Sieltä tullessaan asetus on todennäköisesti muuttunut hyvin paljon siitä, millainen se oli heinäkuussa.”
Asetusehdotuksen on tarkoitus olla valmiina ensi helmikuussa. Sen jälkeen se käsitellään Euroopan neuvostossa ja parlamentissa.
Asetuksen kaikkine alemmanasteisine säädöksineen on tarkoitus olla voimassa 2016 tai 2017.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
