Asiantuntijalta: Viljelijätuissa voisi palkita ympäristötoimissa onnistumisesta päivämäärien noudattamisen sijaan

Viljelijätukien maksaminen edellyttää kasvulohkoilla erilaisia toimia kasvukauden aikana. Esimerkiksi nurmet on kasvukaudella niitettävä tai laidunnettava. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Muistatko vielä kouluajoilta ne hetket, kun kokeet lähestyivät? Opiskella olisi pitänyt, mutta juuri sillä hetkellä olikin paljon muita tärkeitä asioita. Yllättäen jopa oman huoneen siivoaminen tuntui houkuttelevammalta kuin kokeisiin opiskelu.

Vanhempien keino lisätä lukuintoa saattoi olla pieni palkinto hyvästä tuloksesta kokeessa. ”Bonuksena” oli se, että näin oli mahdollista saada myös parannettua numeroa todistuksessa.

Saatat ajatella, että nyt ollaan kovin kaukana tämän päivän maataloudesta ja maatalouden ympäristötuista. Tällä hetkellä näin onkin. Ympäristötukien keskiössä on tarkkaan määritellyt toimenpiteet ja aikarajat: ”Tee näin tai jätä tekemättä noin ennen tätä tarkkaa päivämäärää. Muista kuitenkin tässä eritystilanteessa tehdä toisin nimenomaan tämän päivämäärän jälkeen tällä viljeltävällä kasvilla”.

Toimenpiteiden tarkkojen ehtojen ja päivämäärien muistaminen on kuin opiskellessa hauki on kala -hokeman toistaminen. Pellolla arjen kiireissä ehdot helposti unohtuvat, eikä pelkkä hokeman opettelu auta muistamaan, miksi kyseinen asia on tehtävä.

Maatalouden ympäristötukien taustalla olevia tavoitteita harva haluaa kyseenalaistaa, sillä ne ovat hyvät ja selkeät.

Parempi ympäristön tila halutaan saavuttaa säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisia maatalousalueita. Perinnebiotooppien arvoa suomalaiselle luonnolle tuskin kiistää kukaan. Pellon ominaisuudet paranevat, kun peltomaa on mahdollisimman suuren osan vuodesta aidosti kasvipeitteisenä. Ja kun perustetaan suojakaistoja ja vähennetään maanmuokkausta, vähenevät myös eroosio ja ravinnevalumat.

Nykyiset tukiehtojen taustalla olevat tavoitteet ovat sinänsä hyviä, mutta viljelijöiden on hankala asettaa omia tilakohtaisia tavoitteita tai kokeilla uusia keinoja niiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä tukiehdot rajoittavat viljelijöiden innovatiivisuutta sekä reagointimahdollisuuksia ympäristön muuttuviin olosuhteisiin.

Keskiöön jää tulosten sijaan vain tarkkojen päivämäärien noudattaminen.

Maatalouden tukia on mahdollista kehittää tulosperusteisuuden suuntaan.

Tulosperusteisessa tuessa mitataan nimensä mukaan tulosta tai haluttua muutosta eikä niinkään vahdita keinoja tai aikatauluja, joilla tulokseen oletetaan päästävän. Viljelijöille ja muille toimijoille annetaan mahdollisuus hyödyntää laajasti omaa ammattitaitoaan, omien peltojen, metsien ja ympäristön tuntemusta sekä uusia ideoita.

Tulos muuttuu suorittamista tärkeämmäksi. Näinhän toimittiin silloinkin, kun kouluaikana koetuloksesta maksettiin palkkion: ei pakotettu kaikkia oppimaan samalla tavoin. Lukijat saivat lukea, kokeilijat kokeilla ja kaikki saivat kehittää tapojaan oppia asiat. Ei mitattu opiskeluun käytettyä aikaa vaan saavutettua koetulosta.

Tulosperusteinen tuki ei ole ongelmaton. Luonnon ja ympäristön muutokset ovat usein hitaita ja harvoin suoraviivaisia. Sääolot ja muut ympäristötekijät vaikuttavat väistämättä tuloksiin. Mitattavien tulosten syntyminen ottaa aikansa.

Keskeinen osa tulosperusteista tukea on huomioida poikkeavat olosuhteet ja muutosten aikaväli tuen maksussa.

Tuki voitaisiin maksaa myös osittain toimenpiteiden tekemisestä ja loput syntyneestä tuloksesta.

Parhaimmillaan tulosperusteinen tuki vapauttaa sääntöjen mukaisten päivämäärien muistelusta innovatiiviseen toiminnan kehittämiseen, vähentää edelleen valvonnan tarvetta ja palkitsee onnistumisesta – kuten aikanaan koulun kokeissa.

Tämä teksti on syntynyt Ruokaviraston tulosperusteiset rahoitusmallit -pilotin pohjalta. Pilotti toteutetaan Suomen suurimman luontohankkeen Priodiversity Lifen täydentävänä hankkeena.

Jussi Tuumi

erityisasiantuntija

Ruokavirasto