Tutkimus: Tuotantoeläimiin kohdistuneista eläinsuojelurikoksista selvittiin pääosin sakoilla

Kuva: Jukka Pasonen

Nautoja ja sikoja koskevista eläinsuojelurikoksista tuomitut ovat saaneet tyypillisesti pienehköjä sakkorangaistuksia tai lyhyitä ehdollisia vankeusrangaistuksia.

Näin todetaan Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tekemässä selvityksessä.

Siinä käytiin läpi vuosina 2011–2016 annettujen, nautoja ja sikoja koskevien rikostuomioiden taustalla olevia eläinsuojelullisia laiminlyöntejä sekä annettuja rangaistuksia.

Oikeuteen päätyneiden eläinsuojelurikostapausten taustasyinä olivat useimmiten likaisuus sekä ruuan ja veden puutteet.

Tapauksia oli kuudessa vuodessa kaikkiaan 196. Syytetyt tuomittiin lähes kaikissa eli 96 prosentissa tapauksista.

Rikokset olivat tapahtuneet useimmiten pienillä, alle 50 naudan ja alle 250 sian tiloilla. Tuomioista yli 90 prosenttia koski nautoja.

Monet rikoksista olivat jatkuneet jo hyvän aikaa ennen oikeustoimien aloittamista, sillä eläinlääkäri oli käynyt tilalla tarkastuskäynnillä keskimäärin neljä kertaa ennen asian päätymistä oikeuteen.

"Rangaistuksen suuruus ei ollut yhteydessä rikosten kestoon tai tilalla tehtyjen eläinsuojelutarkistusten lukumäärään", kertoo rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tarja Koskela Itä-Suomen yliopistosta.

Tuomituista tapauksista kolmannekselle valvontaeläinlääkärit olivat tehneet kiireellisiä eläinsuojelutoimenpiteitä, kuten eläinten lopetuksia. Näissä tapauksissa tuomioistuin tyypillisesti langetti ankarampia rangaistuksia.

Rangaistusta ankaroittivat myös eläinten ravinnon ja veden saannin laiminlyönnit,

Yli puolessa tapauksista tuomioistuin määräsi rangaistuksen ohella eläintenpitokiellon, joka on tuottajan elinkeinon jatkamisen kannalta merkittävämpi seuraamus kuin sakko tai ehdollinen vankeus.

Eläintenpitokiellon yhteydessä syyttäjän pitäisi hakea eläinten tuomitsemista valtiolle. Maininta tästä puuttui puolesta eläintenpitokieltotapauksista, joten eläinten kohtalo jäi epäselväksi.

"Tutkimuksen tulokset olivat eläinten hyvinvoinnin kannalta huolestuttavia. Osalla tiloista laiminlyönnit olivat jatkuneet pitkään, jopa vuosia, eikä niihin ollut pystytty vaikuttamaan valvonnalla" kertoo eläinlääkäri ja tohtorikoulutettava Sofia Väärikkälä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta. "Toisaalta rangaistukset olivat lieviä, vaikka laiminlyönnit olivat vakavia ja pitkittyneitä."

Väärikkälä toteaa, ettei ole eläinten, tuottajan eikä eläinlääkärin etu, että tiloilla käydään toistuvasti ilman pysyvää parannusta eläinten hyvinvoinnissa.

Hänen mukaansa pitkittyneiden eläinsuojeluongelmien taustalla on usein muita, kuten terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia, ja siksi olisi tärkeää kehittää yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

Virkaeläinlääkärin kynnys tehdä päätös tuotantoeläinten poisottamisesta, lopettamisesta tai teuraaksi lähettämisestä on korkea, kertoo Väärikkälä, jolla on lähes kymmenen vuoden kokemus eläinsuojeluvalvonnasta.

Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin, että pitkittyneissä eläinsuojelutapauksissa on usein kysymys näkemyseroista tuottajan ja eläinlääkärin välillä.

Eläinlääkärin tulee tutkijoiden mukaan kuitenkin uskaltaa viheltää peli poikki, jos eläinten hyvinvointi toistuvasti vaarantuu, eikä pysyvää parannusta oloihin ole nähtävissä.

Yksi kehitysehdotus on, että eläinsuojeluvalvontaa tehtäisiin parityönä, jolloin vastuu päätöksenteosta jakaantuu kahdelle eläinlääkärille.