Ylpeys karjanhoidosta saa näkyä ja kuulua – traktorikin tunnustaa aatetta

Heli Ojalehto rohkaisee muitakin viljelijöitä olemaan ylpeitä omasta historiastaan ja omasta työstään. Lehmäkuosinen Valtra herättää hilpeyttä. Kuva: Pekka Fali

Odotus-vasikka syntyi haastattelua edeltävänä päivänä. Kuva: Pekka Fali

"Raikkaassa aamussa linnunlaulun säestämänä navettaan mennessä muistaa miksi nauttii karjanhoidosta. Kukaan ei tuijota kellokortteja eikä hoputa vaikka viivähdät hetken konserttia kuunnellen. Navetassa odottaa illalla syntynyt vasikka ja uuden lehmän opettaminen lypsylle."

Näin kirjoittaa Heli Ojalehto, 49-vuotias maitotilan emäntä Nivalan Köyhänperältä. Ojalehto osallistui Melan "100 tarinaa suomalaisesta työstä" -kampanjaan, johon on pyydetty alkutuottajien kertomuksia omasta työstään.

Ojalehto edustaa Naapurin tilan kolmatta sukupolvea. Tila on tosin aikoinaan lohkaistu suuremmasta tilakokonaisuudesta, joten suvun maanviljelyshistoria on sitä pidempi.

"Omasta ammatista saa ja pitää olla ylpeä", hän kertoo syyksi, miksi osallistui kampanjaan.

Ojalehdon mukaan maanviljelijän ammattia on vähätelty.

"Jos ei sitä itse arvosta, niin ei muutkaan", hän napauttaa.

Ojalehto kokee, että kuluttajien ymmärrys maatalousyrittäjän työstä on viime vuosina lisääntynyt ja arvostus kasvanut.

Laatumaidon tuottaminen on Ojalehdolle kunnia-asia. Laatu ei ole itsestäänselvyys.

"Valion laatukurssilla sanottiin, että kerran kuukaudessa pitää palkita itsensä ja käydä ainakin pullakahveilla", Ojalehto naurahtaa ja sanoo pitävän ohjeesta kiinni.

Parasta maatalousyrittäjän työssä Ojalehdon mielestä on vapaus – vaikka työ onkin kovin säädeltyä.

"Ei tarvitse pelätä tarkastajaa, kun on parhaansa tehnyt."

Kellokorttitöistäkin Ojalehdolla on kokemusta. Vaatetusalan opintojen ohessa hän työskenteli meijerissä Haapavedellä.

Vastuusta hän pitää. Pihattonavetassa käyskentelee 36 lypsävää, nuorkarja mukaan lukien yhteensä noin sata eläintä.

"Lopputulokseen pystyy itse vaikuttamaan", hän iloitsee.

Ojalehto asuu kaksin kymmenenvuotiaan tyttärensä kanssa.

Monelle naiselle voisi olla korkea kynnys ryhtyä tilanpitoon ilman puolisoa. Ojalehto tarttui kuitenkin rohkeasti emännän saappaisiin, kun sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1998.

Ensi töikseen hän alkoi rakentaa uutta navettaa. Paritalon toisessa puoliskossa asuvista vanhemmista on ollut suuri apu.

Toissa vuonna tilan töihin tuli mukaan Helin 30-vuotias pikkuserkku Jarkko Ojalehto. Kaksikko pyörittää tilaa nyt maatalousyhtymänä.

Jarkon vastuulla ovat erityisesti peltotyöt, joita on 64 hehtaarilla.

Navettatyöt he tekevät yhdessä, ja Heli hoitaa esimerkiksi laskujen maksut.

"Nyt olen saanut keskittyä emännöintiin", Heli nauraa.

Kaksikko on harkinnut peltojen siirtämistä luomuun, ja navetan laajennustakin on mietitty.

Lehmät ovat Ojalehdolle rakkaita. Sen näkee leveästä hymystä, jonka navetalle meno saa aikaan.

Lupaus-lehmä on poikinut edellisenä päivänä lehmävasikan. Odotukseksi nimetty vasikka riemastuu Ojalehdon taputtelusta.

"Kaikkia lehmiä puhutellaan ja rapsutellaan", Ojalehto kertoo. Ne suorastaan vaativat sitä.

Rakkaus maidontuotantoon näkyy jopa tilan traktorissa. Punainen Valtra on saanut ylleen valkoisen maalin ja mustat täplät.

"Tunnustamme aatetta."

Lue myös: Melan 100 tarinaa työstä -kampanjassa nostetaan esiin alkutuottajien työtä itsenäisen Suomen rakentajina.