Thomas Kellerin tutkimuksissa maaperästä on tutkittu kolmea seikkaa. Ensimmäiseksi tutkitaan muotoa eli maahuokosten rakennetta ja järjestystä. Toinen seikka on vakaus eli se, kuinka hyvin maa kestää kuormitusta. Kolmas tutkimuskohde on maan palautuvuus kuormituksen jälkeen.
Kellerin mukaan koneiden kasvun myötä renkaiden koko ja leveys ovat onneksi kasvaneet. Myös renkaiden elastisuus on parantunut, jolloin maan pintaan kohdistuva paine on saatu yllättävän hyvin pidetyksi aisoissa.
Rengaspaineen säädöllä saadaan alennetuksi pintapainetta ja maan tiivistymistä varsin tehokkaasti. Leveiden renkaiden hyödyt tulevat selvimmin esiin ruokamultakerroksessa. Kuitenkin maan vesitalouden ja salaojien toimivuuden kannalta pohjamaan tiivistymisen estämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Thomas Kellerin kokemuksen perusteella pohjamaan tiivistymistä ei saatu alennetuksi renkaita leventämällä ja maan pintaan kohdistuvaa painetta pienentämällä. Kokeissa myös havaittiin, että isolla 15-tonnisella ja pienellä 4-tonnisella telatraktorilla ruokamultakerroksen tiivistyminen on yllättävän lähellä toisiaan. Mutta isolla telakoneella pohjamaan tiivistyminen on huomattavasti suurempaa. Ainut menetelmä, mistä näyttäisi olevan hyötyä pohjamaan tiivistymisen estämisessä, on työkoneiden ja rengaskohtaisen painon pienentäminen.
Maan tiivistymiseen vaikuttaa paljon myös maan rakenne ja lujuus kuormitusta vastaan. Huokosrakenteeltaan kuohkea, pieneliöstöltään elinvoimainen ja multava maa kestää hetkellistä kuormitusta kohtuullisen hyvin. Tiivistyneessä maassa huokoset ovat kokoon puristuneita, jolloin kasvilta kuluu turhaan energiaa juuriston tunkemiseen otollisemmalle alueelle. Seosviljely lisää omalta osaltaan maan vakautta, sillä eri kasvien juurien kasvutavat ja -syvyydet vaihtelevat. Mitä monipuolisempi juuristomassa peltoon jää, sitä paremmin maan multavuuskin paranee.
Aikajanat maan tiivistymisessä ja sen paranemisessa ovat täysin eri mittaisia. Kellerin mukaan pellon voi tiivistää huonoon kuntoon hetkessä, mutta palauttaminen hyvään kuntoon saattaa kestää jopa 30 vuotta. Alussa maan kunto paranee nopeasti, mutta Kellerin tekemän kymmenen vuoden tutkimusjakson aikana paluuta tiivistymistä edeltäneeseen satotasoon ei täysin tapahtunut.
Kun tiivistyneellä pellolla viljelykokeessa siirryttiin kynnöstä kevennettyyn muokkaukseen, vasta kuuden vuoden kuluttua oli mahdollista havaita eroja huokosrakenteessa. Sen jälkeen ero kevennetyn muokkauksen eduksi alkoi kasvaa varsin ripeästi. On kuitenkin muistettava, että muokkaaminen ei ole pelkästään välttämätön paha. Oikea-aikaisella muokkaamisella saadaan maan pieneliöille ja luonnon omille prosesseille suotuisammat olot.
Lyhyellä aikavälillä maan lujuutta voi lisätä vain odottamalla, että maa on kuiva ennen muokkausta. Suotuisa muokkausaika on yleensä melko lyhyt, mutta kun maan multavuutta saadaan nostetuksi, myös suotuisa muokkaus aika pitenee. Tilanne on verrannollinen myös käänteisesti. Mitä tiiviimpää maa on, sitä lyhyempi on suotuisa muokkausaika.
Hyvä, tai oikeastaan ainut tapa pitää maa kuivana on kasvattaa siinä kasveja mahdollisimman paljon kasvukauden aikana. Kerääjäkasvien avulla pellon syksyistä vettymisvaaraa voi hieman estää.
Kokonaispainojen kasvu huolestuttaa Kelleriä ja hän kehottaakin viljelijöitä pienentämään koneyhdistelmien painoa. Kuormituksen vähentäminen on hänen mukaansa selkeä ja toimiva menetelmä. Englanninkieliseltä www.terranimo.ch -sivustolla on yksinkertainen ohjelma, jolla pystyy arvioimaan maan kestävyyden ja kuormituksen sopivaa suhdetta.
