Juhani Toivakka ei kynnä koskaan syksyllä
”On tärkeää uskaltaa tehdä eri tavalla kuin mihin on vuosikymmenten varrella totuttu. Kokeilemalla löytyy hyviä ratkaisuja. Vanhoja totuuksia pitää kyseenalaistaa”, Juhani Toivakkakehottaa. MIRJA KOIVISTO Kuva: Viestilehtien arkistoKAUHAJOKI
”En ole kyntänyt syksyllä ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Kun aloitin kotitilani isäntänä, pellot olivat hyvää multamaata. Nyt ne ovat hyvää runsasmultaista maata”, kauhajokelainen isäntä Juhani Toivakka sanoo.
Toivakan vankkumaton mielipide on, että syyskynnöstä olisi päästävä eroon. Hän puhuu kasvipeitteisten peltojen puolesta ja sanoo, että talvella peltojen peiton alla pieneliöt pääsevät tekemään tärkeää työtään maan parantamiseksi.
”Maan rakenne paranee. Ravinteet pysyvät pellossa, eivätkä lähde niin helposti menemään vesistöihin. Samalla kun säästää itseään ja traktoriaan rankalta syyskynnöltä, säästyy myös rahaa. Polttoaineita ja lannoitteita kuluu vähemmän”, hän sanoo.
”Maajussin paras konsultti ja neuvoja on oma pankkitili. Sitä kannattaa seurata”, Toivakka toteaa.
Hän korostaa myös, että asioita on hyödyllistä ajatella itse ja kauaskantoisesti.
”Pelto on viljelijän omaisuutta. Omaisuudenhoitoon kannattaa panostaa. Kukapa ei haluaisi jättää tiluksiaan jatkajalle mahdollisimman hyväkuntoisina.”
Kauhajoen pellot nousivat uutisiin lokakuisten rankkasateiden jälkeen. Pellot peittyivät tulvaan. Vettä nousi taloihin ja tuotantorakennuksiin.
Monet pellot myös kuivuivat nopeasti. Puimurit ja paalaimet jyskyttivät satoa talteen jo muutama päivä tulvan laskeuduttua.
Toivakan navetan kulman takaa korjattiin silloin raiheinästä toista satoa säilörehuksi. Ihan laidoille jätettiin vähän pitempi sänki pidättelemään märkyyttä. Koneilla pitää päästä vaivatta pellolle taas keväällä.
Isäntä viittaa toisen pellon takana virtaavaan jokeen, jonka pinta on laskenut normaalikorkeuteen. Hän sanoo, ettei pellolta valu ravinteita vesistöön. Vakuudeksi hän potkiskelee kenkänsä kärjellä puna-apilaa ja timoteitä kasvavan pellon pintaa. Apila kuljettaa ravinteita maahan, ja syvälle kuohkeaan multaan menevät juuret pitävät niitä siellä.
”Kasvipeitteisyysvaatimusta saisi korottaa. Se voisi olla vaikka 40 prosenttia tilan pelloista, ja vaikutus olisi hyvä”, Toivakka lähettää terveisiä päättäjille.
Toivakka pitää lypsytilaansa ja viljelee rehua pelloillaan Kainaston kylällä, jonne monet metsästystä harrastavat ovat löytäneet tiensä. Kasvipeitteisillä pelloilla useat riistalajit löytävät suoja- ja talvehtimispaikkoja.
Peltopyykannat ovat Kainastossa elpyneet, metsästysseuran kyläosasto on lisäksi kasvattanut metsästettäväksi fasaaneja. Metsästäjät tarjoavat toimintaa ja tiloja kyläläisille, maanomistajat puolestaan peltoja metsästysalueiksi.
Toiminta on vetänyt mukaan myös nuoria tyttöjä ja poikia kylältä. Metsästys on Kainaston yhteinen juttu.
”Me asumme kaukana keskustapalveluista. Olemme tottuneet tekemään itse”, Toivakka hymähtää kiivetessään kyläläisten talkoilla rakentamaan lintutorniin.
Sieltä näkee, että iso osa pelloista talvehtii kasvipeitteen alla. Maisema ei ole yksitotinen, vaikka se onkin laakean tasainen. Talkoilla rakennetun lintutornin maisemassa on sänkipeltoja, riistapeltoja, kesantopeltoja.
Juhani Toivakka luottaa siihen, että vaikka edessä olisi runsasluminen talvi ja reippaana virtaavien sulamisvesien kevät, niin kasvipeitteisyys toimii oikeanlaisena jarruna. Maa-aines ja ravinteet pysyvät pelloissa. Kuohkeat pellot kuivuvat nopeasti tuulessa ja auringossa.
”Kasvipeitteiselle Pohjanmaan pellolle pääsee kevätkylvöille usein jo pari viikkoa aikaisemmin kuin kynnetyille pelloille. Toisaalta jos edessä on oikein kuiva kesä, syvälle menevät kasvien juuret myös pidättävät kosteutta ja pellolta saadaan hyvä sato.”
”Pitää ajatella näitä asioita perusteellisesti, eikä vain tehdä niin kuin on aina ennen tehty”, Toivakka sanoo.
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
