Kierrätyslannoitteet vastaavat teholtaan mineraalilannoitteita

Suomessa lannan, yhdyskuntien ja elintarviketeollisuuden erilaisten biomassojen sisältämä fosfori kattaisi potentiaalisesti noin 90 prosenttia kasvien fosforilannoitustarpeesta. Arkistokuva kierrätyslannoitteesta.  Kuva: Sanne Katainen

Merkittävä osa viljelyssä käytetyistä mineraalilannoitteista voitaisiin korvata hyödyntämällä ruuantuotannon ravinnerikkaita sivuvirtoja nykyistä paremmin, ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoiman kansainvälisen LEX4BIO-hankkeen tuloksista.

Hankkeen tulosten mukaan markkinoilla olevat kierrätyslannoitteet vastaavat tehokkuudeltaan mineraalilannoitteita, eikä niiden käyttö aiheuta riskejä ruokaturvallisuudelle tai ihmisten terveydelle.

Useimmat fosforipohjaiset kierrätyslannoitteet olivat lannoitusteholtaan mineraalilannoitteiden veroisia. Arkistokuva.  Kuva: Mirja Koivisto / Tarina Kuva 044

Ruuantuotannossa välttämättömien typen ja fosforin valmistuksessa käytetään fossiilisia energianlähteitä ja uusiutumattomia ja kriittisiä raaka-aineita.

Euroopan tasolla fosforilannoitustarve pystyttäisiin lähes kokonaisuudessaan korvaamaan kierrätyslannoitteilla.

Useimmat fosforipohjaiset kierrätyslannoitteet olivat lannoitusteholtaan mineraalilannoitteiden veroisia. Typpilannoitteiden kohdalla lannoitustehossa oli enemmän vaihtelua, mutta suurimmalla osalla typpipohjaisista oli yli 60 prosentin lannoitusteho suhteessa mineraalilannoitteeseen.

Suomessa lannan, yhdyskuntien ja elintarviketeollisuuden erilaisten biomassojen sisältämä fosfori kattaisi potentiaalisesti noin 90 prosenttia kasvien fosforilannoitustarpeesta.

”Useat kierrätyslannoitteet vaativat kuitenkin vielä jatkokehittämistä niiden käytettävyyden parantamiseksi. Lisäksi tietoa kierrätyslannoitteiden turvallisuudesta on tuotava enemmän esille kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi”, johtava tutkija Kari Ylivainio Lukesta sanoo tiedotteessa.

Kaupallisista kierrätyslannoitteista tutkittujen orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet olivat alhaisempia kuin tiukimmat näille asetetut rajat missään EU:n jäsenvaltiossa.

Myöskään kierrätyslannoitteiden pitkäaikaisen käytön ei todettu aiheuttavan riskiä haitta-aineiden kerääntymiseen maatalousmaihin.

Haitta-aineista tutkittiin per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS), polyklooratut bifenyylit (PCB), dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH).

”Kierrätyslannoitteilla tuotettujen viljatuotteiden syömisestä aiheutuva altistuminen haitta-aineille oli selvästi siedettävien päivittäisten saantimäärien alapuolella”, Ylivainio kertoo.

Kierrätyslannoitteiden raskasmetallipitoisuudet olivat matalia, ja useiden lannoitteiden kadmiumpitoisuudet alittivat kaupallisten mineraalilannoitteiden vastaavat arvot.

Kierrätyslannoitteista useimmiten löydetty lääkejäämä oli tulehduskipulääke ibuprofeeni. Senkin pitoisuudet olivat useimmissa kierrätyslannoitteissa alle määritysrajan.

Tutkimuksessa selvitettiin myös kierrätyslannoitteiden mahdollista vaikutusta antibioottiresistenssin kasvuun viljelysmaassa.

Lievää antibioottiresistenssin kasvua havaittiin välittömästi lannoitteiden levityksen jälkeen, mutta vaikutus oli palautunut lähtötasolle kuuden viikon kuluttua lannoitteiden lisäyksestä.