Hyvinvoiva eläin ei palele pakkasessa

Ennen vanhaan suomenhevoset tekivät töitä talvisissa oloissa varsinkin savotoilla. Kuvassa Taisto Nurmio ja Pysteristi Ypäjän hevosopistolla matkalla metsätöihin. Kuva: Joel Rosenberg

Jos eläin on tottunut ulkoilemaan, se ei kärsi myöskään tämän hetken kovista pakkasista.

"Naudat eivät palele, sillä niiden talvikarva ja rasvavarastot ovat kehittyneet syksyn mittaan kylmeneviin olosuhteisiin. Jos niillä on jokin suoja sadetta ja viimaa vastaan sekä hyvin kuivitettu makuualue, ne kestävät kyllä talvisäät", kertoo Pro Agrian kotieläinasiantuntija Kirsi Mattila-Löppönen.

"Olisi eri asia, jos eläin vietäisiin nyt yhtäkkiä ulos. Silloin se ei olisi päässyt tottumaan kylmään."

Ruoka ja juoma ovat tärkeitä ulkoilevalle eläimelle, sillä kylmyys lisää energiankulutusta. Erityisesti sulan juomaveden saatavuudesta on huolehdittava myös paukkupakkasilla.

Eläin voi kärsiä pakkasista, jos se on sairas. Sairaan naudan tunnistaa siitä, että sillä on pää alaspäin ja se vaikuttaa nuopealta ja kipeältä. Palelevat naudat ja hevoset saattavat täristä. Sairas nauta saattaa myös eristäytyä laumasta.

"Jos lehmä vaikuttaa rennolta, seisoo normaalisti, liikkuu hyvin, syö ja juo, se ei kärsi kylmästä ilmasta. Pakkasella lauma hakeutuu lähelle toisiaan ja säästää siten lämpöä", Mattila-Löppönen kertoo.

Hevosten pakkaskestävyyttä lisää huomattavasti loimittaminen. Yksi kunnon toppaloimi riittää kovallakin pakkasella, sillä loimen lämmittävä vaikutus perustuu eristävän ilmakerroksen paksuuteen eikä loimien lukumäärään.

"Myös kaulalta hukkaantuu paljon lämpöä, joten kaulan suojaamisesta on hyötyä", kirjoittavat Elena Autio ja Minna-Liisa Heiskanen Hevostietokeskuksen sivuilla.

Hevosrotujen kylmänkestävyydessä on merkittäviä eroja. Paksukarvaiset, pohjoisen rodut kestävät kylmää huomattavasti paremmin kuin lämminveriset, lyhytkarvaiset rodut. Myös hevosten tottumisella kylmään on suuri merkitys.