Vapaaehtoinen valvoja kehottaa laulamaan lehmille
Sinikka Raumalla on vahva kokemus myös tuotantoeläinten hoidosta, mutta nyt kotona on vain kaksi koiraa. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPOHJOIS-POHJANMAA (MT)
Hyvin hoidettu eläin tuottaa paremmin kuin puoliksi hoidettu. Äskettäin eräs kanadalainen tutkimus sai eroksi jopa 650 kiloa maitoa lehmää kohti vuodessa, eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma sanoo.
Lehmä on herkkä eläin. Se huomaa hoitajansa mielentilat ja reagoi vieruskaverinsa vaihtumiseen. Esimerkiksi tuottajapariskunnan riita saattaa vaikuttaa maidon laatuun.
”Lehmille pitää laulaa”, Rauma tiivistää oman neuvonsa.
”Viimeisen päälle lehmäihmiseksi” tunnustautuva Rauma tietää kyllä, että aina ei kukaan jaksa laulaa. Silti lehmät ja muut eläimet on hoidettava.
”Kun huonosti käy, ihminen väsyy ensin, sitten tulee hoidon laiminlyöntejä. Parasta olisi jos väsyneelle ihmiselle löytyisi apu. Valitettavan usein työterveyshuolto tarjoaa avuksi vain pilleripurkkia.”
Rauma on todella huolissaan tuottajien jaksamisesta.
”Pitäisi oppia pitämään puolensa esimerkiksi navetan suunnittelussa. Ei pidä tuijottaa neliöiden tehokkuuteen vaan katsoa sitä että päivittäinen työ sujuu hyvin.”
”Onko esimerkiksi kulkuteitä, jos pitää poistaa äkillisesti kuollut eläin!”
”Eläinten hyvinvointi tuottaa siihen sijoitetun rahan takaisin.”
Asiat ovat useimmiten hyvin niillä tiloilla, jotka kuuluvat tarkkailuun. Siellä puutteet huomataan ajoissa, ja ajoissa voidaan hankkia myös apua uupuneelle viljelijälle.
Rauma muistuttaa, että tarkkailun piirissä on esimerkiksi lihakarjatiloista vain hyvin pieni osa.
”On paljon niitä tiloja, joilla ei käy ketään. Rehuauto ehkä käväisee mutta kuljettajat eivät ihan vähällä tee ilmoituksia. Ja kun navetan tai tallin ovet ovat kiinni, niin sivullisilla ei ole sinne asiaa.
Sitten tilanne saattaa kehittyä niin pahaksi, että eläimiä kuolee janoon tai nälkään.”
Rauma ylistää suomalaisia lomittajia. Hänen mielestään ammattiin hakeutuu vain eläinrakkaita ihmisiä, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin.
Lomittajalle ei voi asettaa vastuuta koko tilan eläinsuojelusta. Sen sijaan lomituksen esimiehillä vastuuta on, ja Rauman mielestä he eivät hoida sitä kunnolla.
”Valitettavan usein eläinsuojeluilmoitus jää viraston pöydälle. Ei ymmärretä, että asioiden peittely ei tilannetta paranna.
Pääsääntö on, että suomalainen maanviljelijä haluaa hoitaa eläimensä hyvin. Puutteita kuitenkin on, ja valvontaa tarvitaan.
”Ei voi puolustella sitä, jos juomakupit ovat tukossa tai juoma-allas ulosteen sotkema. Usein laitumen juomapaikka on liian kaukana.”
Raumalle ei ole tullut tilannetta, etteikö isäntäperheen kanssa olisi päästy yhteisymmärrykseen puhumalla. Joskus tilanne saattaa olla aluksi hankala, jopa uhkaava.
Eläinsuojelijan tulo saatetaan kokea vielä yhdeksi vastoinkäymiseksi monien muiden sarjassa.
Uhkauksiakin Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja joutuu kuulemaan. Niitä on tullut niin paljon, että Rauma ei kerro tarkkaa osoitettaan.
”Pahimmat uhkaukset tulevat lemmikkieläinten pitäjiltä. Usein niissä tapauksissa on huumeitakin mukana.”
Lemmikkien hoidon valvonta on varsin huonoa, jos sitä vertaa lehmien valvontaan. Koiria on 650 000 ja lypsylehmiä alle puolet siitä määrästä.
Viranomaisia ei kuitenkaan koirien kunto kiinnosta. Poliisikaan ei ehdi paikalle.
Eroa on myös harrastajien ja ammattilaisten eläinten pidossa. Pahimmillaan eläimiä otetaan ilman tietoa ja taitoa niiden hoitoon.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
