Kasvinsuojelu saa pianuutta virtaa nettisovelluksesta
Mahdollisesti jo parin kolmen vuoden päästä viljelijät pääsevät todenteolla käyttämään hyväkseen aivan uudenlaisia internetin tuomia mahdollisuuksia kasvintuhoojien ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan.
”Tavoitteena on, että viljelijällä on käytössään nettipohjainen työkalu, jonka avulla hän voi pellon reunalla, samalla kun tekee havaintoja kasvustostaan, syöttää tietoja suoraan lohkotietojärjestelmään, etsiä tietoja tai kysyä neuvoa asiantuntijalta”, kertoo Kasvinsuojeluseuran toiminnanjohtaja Pertti Rajala.
Yhä useammalla tuottajalla on käytössään vähintään nettiselailuun soveltuva puhelin, monella myös tablettitietokone tai muu mobiililaite, joka on helppo ottaa mukaan pellolle.
Kasvinsuojeluseura ja MTT kehittävät paraikaa mobiililaitteisiin soveltuvaa nettisovellusta, jonka avulla viljelijä voi saada kasvinsuojeluun lisää tehoa ja täsmällisyyttä.
”Viljelijä voi esimerkiksi verrata omia havaintojaan palvelussa oleviin kasvintuhoojien esittelykuviin, seurata palvelusta ajantasaista tietoa kasvintuhoojien leviämisestä tai lähettää kuvan itselleen oudosta löydöksestä MTT:n asiantuntijalle”, Rajala visioi.
Uudet menetelmät ovat sikälikin tarpeen, että vuosi sitten voimaan tullut kasvinsuojelulain muutos edellyttää suomalaistiloilta sitoutumista integroidun kasvinsuojelun (IPM) periaatteisiin.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meneillään olevan siirtymäajan jälkeen ensi vuonna kaikkien kasvinsuojelutoimenpiteiden pitää perustua todelliseen tarpeeseen, ei vain kalenteriin tai tottumukseen.
Sinällään kyseessä ei ole suuri mullistus.
Monet IPM:n periaatteista istutettiin suomalaiseen maatalouteen jo 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Tuolloin Kasvinsuojeluseura oli kehittämässä tuolloisen puheenjohtajansa Hannu Seppäsen ja sittemmin puheenjohtajaksi valitun Sari Peltosen johdolla tasapainoisen kasvinsuojelun periaatteita.
Silloinen maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä innostui tasapainoisesta kasvinsuojelusta niin, että halusi sen osaksi ympäristötukea.
”Kasvinsuojeluseura sai 100 000 markan rahoituksen, jolla tuotettiin kasvilajikohtaisia kasvinsuojeluoppaita. Tarkoituksena oli, että ne jaetaan viljelijöille koulutuksissa oppimateriaalina”, Rajala kertoo.
Aivan viime metreillä tapahtui kuitenkin ikävä käänne. Juuri ennen vuodenvaihdetta ministeriön lakimies tuli oivaltaneeksi, että lain mukaan oppaita ei saa jakaa viljelijöille ilmaiseksi.
Tieto tukiehtojen mukaan pakollisista oppaista ja valvonnoissa tarkastettavasta maksukuitista levisi nopeasti viljelijöille, minkä seurauksena Rajala vietti uuden vuosituhannen aaton ja puoli vuotta sen jälkeen tiiviisti seuran toimistossa vastaamassa loputtomaan puhelu- ja faksivyöryyn.
Viljelijät ajattelivat, että kyseessä on seuran keksimä rahastuskeino.
Tuo aika oli Rajalan mukaan melkoinen koettelemus, mutta hän sanoo samalla ymmärtävänsä tilanteesta tuohtuneita viljelijöitä. Siinä purkautui monen äärimmäinen turhautuminen EU:hun, sen byrokratiaan ja valvontoihin.
Vähitellen tilanne normalisoitui, ja vuosien varrella monesta ennakoivaan kasvinsuojeluun kuuluvasta asiasta on tullut yhä luontevampi osa suomalaista maataloustuotantoa.
Nyt kun IPM:stä on tulossa pakollista kaikkialla EU:ssa, suomalaiset viljelijät ovatkin sen ansiosta saaneet etumatkaa moniin muihin EU-maiden viljelijöihin nähden.
”Monessa maassa integroitu kasvinsuojelu on kuulunut keskusliikkeiden vaatimuksiin. Niiden sopimustuottajat ovat niitä noudattaneet, mutta muille se saattaa olla täysin vieras asia. Siksi monet EU-viljelijät ovat aivan ihmeissään.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
