Kotieläinyhdistyksissä arvokkainta on vertaistuki ‒ ”Höpöttelylle jätetään aina tilaa kokouksen yhteyteen”

Lammasyrittäjät Susanna Nuutinen (vas.), Simo Havia ja Tiina Hirvonen pystyttivät SuurSavon lampureiden telttaa tapahtumaa varten viime viikolla.  Kuva: Saara Lavi

Teltta kohoaa nopeasti lammaslaitumen läheisyyteen Soinilanmäen tilalla Savonlinnassa. Viikonlopun tapahtumaa varten pystytettävä katos on SuurSavon lampuri-yhdistyksen, ja kokoajina on kolme kerhon aktiivia.

Työn ohessa vaihtuvat kuulumiset.

”Höpöttelylle jätetään tilaa aina myös kokouksien yhteyteen. Se on tosi tärkeää”, toteaa SuurSavon lampureissa pitkään puheenjohtajanakin toiminut Susanna Nuutinen toteaa.

Lammaskerho vierailee yleensä kokouksen yhteydessä jossakin kiinnostavassa kohteessa. Jäseniä on viitisenkymmentä. Toimintaan saadaan varoja maisemanhoitosopimuksella sekä vuokraamalla yhteistä kalustoa.

Yhteisöllisyys ja kuulumisten sekä ajatusten vaihtaminen samalla alalla toimivien kanssa ovat myös monen muun perustelut sille, miksi lammas- tai karjakerholle löytyy aikaa kiireiden keskellä.

”Yhteen kokoontuminen on tärkeää, kun työ tehdään pääasiassa itsekseen tiloilla”, kertoo Pohjois-Savon karjakerhon puheenjohtaja Anna-Mari Heiskanen. Kerho on Suomen suurin ja siinä on edelleen pitkälti yli 300 jäsentä.

”On mielenkiintoista päästä puhumaan karja-asioista ja tapahtumat tuovat piristystä elämään”, Heiskanen jatkaa.

Mukana on myös paljon nuoria, joille järjestetään esimerkiksi karja-aiheisia leirejä ja koulutusta.

Tapahtumilla Heiskanen viittaa muun muassa yhteisiin retkiin sekä yhdistyksen järjestämiin karjanäyttelyihin.

Viimeisimpänä karjakerho tempaisi ja järjesti heinäkuussa satoja ihmisiä koonneen Äpyliähväärin, jossa myös kuluttajat kutsuttiin tutustumaan nykypäivän maitotilaan Kiuruveden Iskelmäviikon oheisohjelmana.

Syyskuussa Pohjois-Savon karjakerho järjestää Tila-Mansikki-näyttelyn, jossa tuomari käy arvostelemassa näyttelyyn osallistuvat eläimet tiloilla. Mukaan on ilmoittautunut jo yli kymmenen tilaa.

”Malli on otettu tosi hyvin vastaan. Kynnys osallistumiseen on huomattavasti matalampi kuin perinteisissä näyttelyissä”, karjakerhon sihteeri ja Faban pitkäaikainen jalostusneuvoja Anita Hyvönen sanoo.

Näyttelyiden lisäksi karjakerhojen väkeä kokoavat yhteen vuosittaiset palkitsemiset, joissa jäsenistöä palkintaan muun muassa satatonnareista sekä jalostus- ja tuotostuloksista, kertoo Pirkko Taurén Fabasta.

Aikoinaan karjakerhoilla oli tärkeä rooli siinä, että ne nimesivät edustajia alan jalostusorganisaatioon. Edelleen kerhot ovat aktiivisia etsimään ehdokkaita vaalien lähestyessä ja muutenkin Faballe tärkeä linkki tuottajakenttään, Taurén kertoo.

Karjakerhot kokoavat yhteen pääsiassa maidontuottajia, mutta joissakin on mukana myös lihakarjan kasvattajia. Pääosin lihakarjaväki toimii kuitenkin omissa rotuyhdistyksissä.

Lammaspuolella rotuyhdistykset ovat pääasiassa hiipuneet, samoin osa alueellisista kerhoista.

”Tuntuu, että monella alalla yhdistykset nilkuttavat”, harmittelee valtakunnallisen Suomen lammasyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjo Simpanen.

SuurSavon lampurit tekevät muutaman muun aluekerhon kanssa poikkeuksen. Savon alueella toimivalla kerholla on jäseniä myös Etelä- ja Pohjois-Karjalasta. Tänä vuonna yhdistys viettää 40-vuotisjuhlaa, jota on juhlistettu muun muassa yhteisellä illallisella sekä Soinilanmäen tilalla pidetyssä Elonkorjuu Etkot -tapahtumassa.

Lammaskerho perustettiin aikanaan luomaan uuden tuotantosuunnan ympärille markkinoita, neuvontaa ja koulutusta. Karjakerhojen taustat liittyvät eläinkauppaan sekä neuvontaan, minkä jälkeen kerhoilla on ollut maakunnissa pitkät perinteet.

”Kaikkiaan tällaiset yhdistykset ovat yksi maaseudun voimavaroista”, Taurén toteaa.

Parasta on ajatusten vaihtaminen ja toisiin lampureihin tutustuminen, kertovat SuurSavon lampurien Tiina Hirvonen (vas.), Susanna Nuutinen ja Simo Havia.  Kuva: Saara Lavi