Kasvien juuret tekevät lieron työn
Olli-Pekka Ruponen pitelee käsissään syväjuurista syysrapsia. Sitä käytetään yleisesti parantamaan savimaitten maan rakennetta murumaisemmaksi. Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoSALO
Salon Halikossa savimaitten kasvukunnon kanssa painiskeleva Olli-Pekka Ruponen sanoo, että väkisin viljelyssä ei ole mitään järkeä.
”Sen sijaan maan kasvukunnosta kannattaa pitää hyvää huolta.”
Mies harppoi joulukuun alussa syysvehnäpellollaan, jossa kesällä kasvoi syysrapsia. Pellossa jököttää vankkoja öljykasvin varsia. Sato on korjattu, mutta kasvien juuret jatkavat työtään. Ne rei’ittävät maata.
”Ne tekevät lierojen työtä ainakin syksyllä. Maa pysyy murumaisena ja vettä läpäisevänä. Se tarkoittaa myös, että maa on tuottoisaa”, Olli-Pekka Ruponen sanoo.
Pelloilla tehdään koekuoppia. Niistä tutkitaan, millainen maan rakenne on. Riittääkö vettä läpäisevä ja murumainen kerros antamaan hyvän pohjan tuottoisalle viljelylle? Savimailla vettä läpäisevän rakenteen pitäisi ulottua lähes metrin syvyyteen.
Peltomaan laatutesteillä selvitetään aistivaraisten havaintojen lisäksi maan vedenjohtamiskykyä, lierojen määrää sekä maahengitystä. Sitten haetaan oikeita korjaustoimenpiteitä. Ojituksessa saattaa olla parannettavaa tai maa voi tarvita syväjuurista kasvia avukseen.
”Toimenpiteet kannattaa suunnitella vasta sitten, kun tiedetään, missä ongelma on”, Ruponen sanoo ja hypistelee murumaista maata käsissään.
”Peltoja ja lohkoja kannattaisi katsella myös ulkopuolisin silmin. Jos tilasokeus vaivaa, ei viljelijä itse näe, mikä olisi parasta hänen pelloilleen”, Ruponen sanoo.
”Pieniä erillisiä lohkoja ei välttämättä kannata viljellä ollenkaan. Sen sijaan voi harkita pienten lohkojen yhdistämistä isommiksi kokonaisuuksiksi. Ojituksesta on luonnollisesti huolehdittava. Vesi ei saa jäädä seisomaan pellolle.”
Ruponen korostaa, että on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten paljon pelloilla joudutaan ajamaan koneilla. Jokainen turha käännös tiivistää myös maata turhaan.
Jos päisteiden osuus lohkosta on suuri, tulee myös paljon huonotuottoista tiivistä peltoa. Isommalla lohkolla selvitään selkeämmillä ajolinjoilla.
”Se on myös ympäristöteko. Mutkaiset reunat voidaan jättää vaikka luonnonhoitopelloiksi, joilla turvataan luonnon monimuotoisuutta. Selkeillä ajolinjoilla vältetään peltomaan turhaa tiivistämistä ja polttoainetta säästyy”, Ruponen perustelee näkemystään.
Hän huomauttaa, että suomalaispellot ovat pieniä ja yhdistämisen varaa olisi.
Ruponen korostaa, että maan kasvukunnosta huolehditaan monin toimenpitein. Hän sanoo, että tiivistyminen johtuu sekä liian useista ajokerroista että liian suurilla koneilla ajamisesta.
”Isoissa koneissa paino jakaantuu laajemmalle alueelle. Niissä on usein leveät renkaat ja toimenpide ulottuu yhdellä ajamisella laajemmalle alueelle.”
Toisaalta mitä painavampi kone on, sen syvemmälle paineaallot ulottuvat.
”Täytyy pitää huoli myös siitä, että eroosio ei vie parasta ja viljavinta pintamaata esimerkiksi rankkojen sateiden myötä pelloilta”, Ruponen sanoo.
”Juuri syväjuuriset kasvit pitävät maata paikallaan samalla kun ne uurtavat siihen reikiä murumaisuuden luomiseksi. Juurihaarat sitovat. Samoin tekevät sienirihmat ja mikrobilima.”
Ruposen pelloilla kasvaa rapsia, mutta hän sanoo muun muassa kuminan yleistyneen maan kasvukunnon parantajana. ”Monivuotinen kumina on tehnyt Suomesta merkittävän kuminansiemenen tuottajan.”
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
