Peltokin voidaan skannata ja selvittää jankon maalajit – katso videolta, miten se käy

Maalajit ja jankon vesipitoisuus pystytään mittaamaan uusilla laitteilla, mutta ravinteiden mittaamisessa ei vielä onnistuttu, toteaa Petri Linna Tampereen yliopistosta. Kuva: Veikko Niittymaa

Satokartat kertovat kasvustosta, mutta eivät siitä, mitä maan alla on. Jankon salat alkavat paljastua uusilla laitteilla eikä yhtään kuoppaa tarvitse kaivaa, sanoo tutkija Petri Linna Tampereen yliopiston Porin yksiköstä.

Linna vetää Mikä data -hanketta, jossa yritetään yhdistää ilmakuvista tai satokartoista saatua tietoa maaperän ominaisuuksiin. Kaksi ja puoli vuotta kestänyt hanke päättyy jouluna.

Aluksi maalajeja ja pellon ravinteita yritettiin tutkia satelliittikuvien ja dronella otettujen multispektrikuvien avulla, mutta tulokset olivat laihoja. Avuksi löydettiin maaperäkartoitus, jossa mitataan sähköisesti pohjamaan maalajit aina kahteen metriin saakka.

Menetelmä on keksitty yli sata vuotta sitten, mutta peltosovelluksia on ollut käytössä vasta parikymmentä vuotta. Suomessa niiden käyttöä vasta aloitellaan.

Hankkeessa on kokeiltu kahta laitteistoa, traktorin nostolaitteeseen kytkettyä yhdysvaltalaista Veristechia ja ranskalaisen Geocartan mönkijän perään rakentamaa piikkipyörästöä.

Porin kyljessä sijaitsevan maatilan pellot vaikuttavat tasalaatuisilta, mutta maaperäkartat kertovat toista. Notkossa on savea ja metsän reunassa hietaa. Kuva: Jukka Pasonen

Periaate on kummassakin sama. Maahan johdetaan sähköä ja sähkön etenemisen perusteella päätellään maan koostumus. Savi johtaa sähköä hyvin verrattuna karkeaan maahan, ja suola parantaa sähkön johtavuutta.

Veristech mittaa maalajit puolen metrin ja metrin syvyydestä, Geocarta myös kahdesta metristä.

Linna esitteli hanketta ja laitteita huhtikuun lopulla Ulvilassa. Routa oli sulanut, mutta kylvöt olivat vielä edessä.

Näytöspelto viettää loivasti metsästä aukean keskellä olevaa ojaa kohti, muutoin pelto on tasainen. Sängestä voisi luulla, että maalaji on sama koko pellolla.

Geocartan edellisenä päivänä mittaama maalajikartta kertoo kuitenkin toista. Metsän reunassa on karkeaa hietaa, puolivälissä maalaji muuttuu hiesun sekaiseksi ja alavimmat kohdat ovat savea.

Linnan mukaan hankkeessa on pyritty yhdistämään maaperätietoa satokarttoihin. Pintamaan lisäksi nyt tiedetään, mitä syvemmällä on.

Hankkeessa kerätyt tiedot viedään peltodata-palveluun, jota Oskari-yhteisö kehittää. Viljelijät pääsevät katsomaan omia karttojaan, ja myöhemmin myös muut voivat katsella ainakin droonien keräämiä tietoja.

Geocartan laite toimii sulana aikana, sillä routakohdat jäävät kuvissa valkoisiksi. Yhdeltä pellolta löydettiin huhtikuun lopulla peltoauton rata ja radan reitti näkyi hyvin kartassa.

Peltojen ravinteitakin yritettiin selvittää, mutta siinä ei onnistuttu. Ravinteiden määrät voitaisiin selvittää röntgenillä, mutta toistaiseksi ei ole löydetty kenttäoloihin soveltuvia laitteita, Linna toteaa.

Hankkeessa pyritään pääsemään kiinni myös peltojen viljavuuteen ja hiilen määrään. Peltojen hiilinielu edellyttää, että hiilen pitoisuus pystytään todentamaan ja määrittämään luotettavasti.

Veristechin laitteisto mittaa maalajien lisäksi happamuutta ja orgaanisen aineksen pitoisuutta. Samoilta paikoilta kerättyjä maanäytteitä on lähetetty laboratorioon tutkittavaksi, jotta pellolla saatujen mittausten luotettavuudesta saadaan tietoa.

Perimmäinen tavoite on saada pellot ja maaperä mukaan hiilen päästölaskentaan. Jos siinä onnistutaan ja tulokset ovat luotettavia, maatalousmaiden saamisessa esimerkiksi osaksi päästökauppaa ollaan askeleen lähempänä.

”Vielä ei olla niin pitkällä ja asia vaatii myös poliittista hyväksyntää”, Linna toteaa.

Tässä vaiheessa kerätään pelloilta dataa, josta pyritään laskemaan, paljonko hiiltä pellossa on.

Linnaa kutkuttaa tietää, onko hiilin ja ravinteiden mittausta mahdollista automatisoida. Sellaiseen kykeneviä laitteita ei vielä ole.