WWF:n selvitys: Rehusoijan alkuperästä osa jää vielä tuntemattomaksi – Suomeen tuodaan edelleen soijarehua, jonka tuotanto on voinut aiheuttaa metsäkatoa

Aiempaa isompi osuus suomalaisyritysten käyttämästä soijasta on sertifioitua. Arkistokuva soijapavuista. Kuva: Satu Lehtonen

WWF on julkaissut tänään selvityksen, joka osoittaa, etteivät suomalaistoimijat välttämättä tiedä, mistä niiden käyttämä soija on peräisin.

WWF kysyi soijan alkuperästä kahdeltatoista vähittäiskaupan ja elintarviketeollisuuden alalla toimivalta yritykseltä, joilla arvioitiin olevan keskeinen rooli suomalaisessa soijan käytössä.

”Vaikka moni ei uhraa aiheelle ajatusta, lähikaupasta ostettu tuttu tuote voi aiheuttaa metsäkatoa esimerkiksi Etelä-Amerikassa”, WWF:n neuvonantaja Jussi Nikula sanoo tiedotteessa.

Selvitykseen vastanneista kahdestatoista yrityksestä seitsemän oli allekirjoittanut Suomalaisen soijasitoumuksen. Sitoumus perustettiin vuonna 2016, jolloin allekirjoittajat asettivat tavoitteeksi, että vuoden 2020 loppuun mennessä kaikki niiden omien tuotteiden tuotantoketjussa käytetty soija edistää vastuullisesti tuotettua, RTRS- tai ProTerra-sertifioitua soijaa.

Selvitys osoitti, että aiempaa isompi osuus soijasta on sertifioitua.

"Ongelma kuitenkin on, että parantunut sertifiointikattavuus perustuu pitkälti niin sanottujen sertifikaattikredittien ostamiseen”, Nikula sanoo.

Sertifikaattikredittien käyttö edistää vastuullisen soijan tuotantoa. Se ei kuitenkaan varmista, etteikö sertifikaattikredittejä hankkineen yrityksen tuotteiden tuotannossa olisi käytetty soijaa, joka on tullut pellolta, joka on vastikään raivattu luonnontilaisen metsän tai muun elinympäristön tilalle.

Tämä liittää edelleen soijarehua käyttäviin tuotantoaloihin, kuten broilerin, sianlihan ja kananmunien tuotantoon metsäkatoriskin. Tuotannossa käytetyn rehun alkuperästä ei aina ole varmennettua tietoa.

Soijaviljelmien laajentuminen on suurimpia metsäkadon syitä. Sademetsien ja muiden tropiikin luonnonympäristöjen kato uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Sademetsien lisäksi soijan viljelyn laajentuminen uhkaa muun muassa Cerrado-savannialuetta Brasiliassa. Cerrado on lajirikkaudeltaan maailman ainutlaatuisin savanni, josta yli puolet on hävinnyt soijaviljelmien ja karjalaitumien tieltä. 23 prosenttia Etelä-Amerikasta EU:hun tuotavasta soijasta tuli Cerradolta vuonna 2018.

Globaaleja aloitteita ja yrityskohtaisia vastuullisuussitoumuksia on lukuisia ja monet yritykset ovat tunnistaneet arvoketjujensa tärkeimmät metsäkatoriskit, WWF:n tiedotteessa todetaan. Asiantuntemusta ja toimintamalleja on, mutta ne eivät ole levinneet riittävän laajalle.

WWF pitää vuoden 2022 alussa käsiteltävänä olevaa EU:n metsäkatolakia ratkaisevan tärkeänä keinona hillitä metsäkatoa. Lain tarkoituksena on estää metsäkatoa aiheuttaneiden tuotteiden pääsy EU:n markkinoille.

”Vahva metsäkatolaki on paitsi vastuullisten kuluttajien myös yritysten etu. Edelläkävijäyritysten ei tulisi kantaa vastuuta ja kustannuksia yksin. Siksi Suomen tulee ajaa vahvaa metsäkatolakia EU-valmistelussa”, Nikula sanoo.

”Metsäkatolaki on lähes ainutkertainen poliittinen mahdollisuus varmistaa, että suomalaisten ostoskoriin ei joutuisi enää tuotteita, joiden tuotantoon liittyy korkea metsäkatoriski. Tähän tilaisuuteen suomalaistenkin päättäjien on tartuttava.”