Noukinvaunu. Kuva: Tuure Kiviranta
Noukinvaunulle eniten "ykköspalkintoja" nurmikoneketjujen tehokkuusvertailussa
Karhotusleveys, välimatkat ja töiden järjestelyn sujuvuus vaikuttavat ratkaisevasti koneketjujen tehokkuuteen.
"Palkintojen" jakaantuminen koneketjuille. Kuva: Jukka PasonenSäilörehun korjuuseen löytyy useita eri konevaihtoehtoja. TTS Työtehoseura on verrannut muutama vuosi sitten tutkimuksessaan eri ketjujen nopeutta, työvoimantarvetta ja kokonaistyömenekkiä. Helsingin yliopistossa on verrattu koneketjujen energian kulutusta.
Pienimpään kokonaistyömenekkiin päästään noukinvaunulla ja ajosilppurilla.
Erot eri korjuuketjujen välillä ovat kuitenkin marginaalisia. Ainoastaan tarkkuussilppuriketjun kokonaistyömäärä erottuu suurempana muista ketjuista. Ajonopeudet ja vaunujen koot vaikuttavat lopputulokseen.
On kuitenkin huomattava, että noukinvaunukorjuuseen ja pyöröpaalaukseen perustuvissa korjuuketjuissa selvitään vähemmällä työvoimalla, mutta vastaavasti korjuu venyy pidemmälle aikavälille, mikä voi vaikuttaa rehun laatuun kasvuasteen ja sääolojen kautta.
Vastaavasti ajosilppurityöketjussa rehu tulee korjatuksi edellä mainittuja työketjuja lyhyemmässä ajassa, mutta työvoiman tarve on suurempi.
Pyöröpaalausketjussa paalien korjuuaikainen kuljetus varastopaikalle voidaan siirtää lähes kokonaisuudessaan sesonkiajan ulkopuolelle, mikä nopeuttaa itse korjuuta tai vähentää työvoiman tarvetta.
Kevätsadon D-arvo voi laskea hyvissä korjuuoloissa puoli prosenttia päivässä. Tehokkaalla kalustolla voidaan saada korjattua suuret määrät rehua nopeasti ja myös oikea-aikaisesti.
TTS:n tutkimuksessa ajosilppuriketjuun kuuluu 2,8 metriä leveä etuniittomurskain ja 3,2-metrinen hinattava niittomurskain, 12,5 metrin karhotin, ajosilppuri ja ajomatkasta riippuva määrä kooltaan 21–30 kuution vaunuja.
Tarkkuussilppuriketjussa on hinattava niittomurskain (3,2 m), karhotin (6,5 m), hinattava tarkkuussilppuri ja 21 kuution vaunuja.
Noukinvaunuketjuun kuuluu hinattava niittomurskain (3,2 m), karhotin (6,5 m) ja 32 kuution noukinvaunu.
Pyöröpaalausketjuun kuuluu hinattava niittomurskain (3,2 m), karhotin (6,5 m), paalain, kuljetus käärintäpaikalle ja käärijä.
Mallissa rehua tehdään kahden robotin maitotilalle, jolla on noin 130 hehtaaria nurmialaa ja peltolohkojen etäisyys vaihtelee eri tarkasteluissa.
Ajosilppuriketjulla yhden sadon korjuu kesti 4 päivää, jos päivässä tehtiin 10 tuntia töitä.
Tarkkuussilppurilla kuluu vastaavasti 6 päivää ja noukinvaunulla 5 päivää.
Noukinvaunu on tehokas korjuuketju lyhyillä kuljetusetäisyyksillä. Kuljetusmatkan kasvaessa työsaavutus kuitenkin heikkenee nopeasti, sillä kuljetus ja kuorman purku katkaisevat tällöin korjuuvaiheen pidemmäksi aikaa.
Pyöröpaalaukseen ja käärintään riittää 7–8 päivää.
TTS:n malleissa säilörehun kuormauksen vaatima aika kahdella korjuukerralla esimerkkitilalla on ajosilppurilla 80 tuntia, tarkkuussilppurilla 116, noukinvaunulla 95 ja pyöröpaalaimella 145 tuntia.
On hyvä myös muistaa, että ellei ajo- ja tarkkuussilppuriketjujen kuljetuskapasiteettia saada optimoitua, kokonaistyöaika kasvaa joko kuormausyksikön tai kuljetusyksiköiden odotusaikojen verran.
Ajosilppurin tuntikustannus on korjuuketjun suurin, usein jopa moninkertainen muihin koneisiin verrattuna. Korjuuketjun kannattavuuden kannalta on tärkeintä pitää ajosilppurin työteho mahdollisimman suurena.
Tutkimuksessa myös mainitaan, että jos osa tilan pelloista on kaukana, voi kahden eri korjuuketjun käyttö olla perusteltua: esimerkiksi tilan lähipellot silppurilla ja kaukana olevat paaliin. Ainakin toinen ketju olisi tällöin urakoitsijan hoitama.
Energiatehokkaimmaksi korjuumenetelmäksi Helsingin yliopiston tutkimuksessa ”Suora energiankulutus erilaisissa säilörehun korjuumenetelmissä” osoittautui noukinvaunu.
Energiankulutuserot menetelmien välillä olivat yleisesti ottaen pieniä. Noukinvaunu menetti etuaan nopeasti kuljetusetäisyyden kasvaessa, ja 10 kilometrin kuljetusetäisyydellä se kulutti tutkituista menetelmistä jo eniten energiaa.
Paalaukselle tutkimuksessa ei saatu luotettavia tuloksia.
Laskentamallin mukaan työleveydellä eli karhotusleveydellä oli merkittävä vaikutus kaikkien tutkittujen menetelmien energiankulutukseen, sillä se vaikuttaa pellolla kuljettuun matkaan ja myös moottorin kuormitukseen.
Työleveyden kasvattaminen karhottamalla todettiin suositeltavaksi kaikissa tilanteissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
