Farmaria isännöivä Mikkeli hengittää maaseutua
Farmari-näyttelyn isäntäkaupungissa Mikkelissä maidontuotanto on isossa roolissa, mutta avomaan vihannestuotantokin työllistää ja tuottaa hyvin. Kotieläintiloille merkittävää lomitustoimintaa pyritään vahvistamaan uusilla rekrytoinneilla.Mikkeli
Avomaan vihannestuotannolla on iso rooli Mikkelin alkutuotannossa. Kuva: Jaana KankaanpääEtelä-Savon maakunta on vahvaa alkutuotantoaluetta, ja sen maakuntakeskus Mikkeli on vahva maatalouskaupunki, sanoo Mikkelin kaupungin maaseutujohtaja Kari Mikkonen.
”Mikkelissä on eniten maataloustukia hakeneita tiloja Etelä-Savossa, reilut 500. Maataloustukea maksetaan Mikkelin tiloille noin 10 miljoonaa euroa vuodessa.”
Etelä-Savo ja Mikkeli ovat itäsuomalaiseen tapaan perinteisesti vahvoja maidon- ja naudanlihantuotannossa, mutta maataloustuotannon rakenne on muuttunut viime vuosina ja vuosikymmeninä. Pienimmät tilat ovat karsiutuneet pois ja tilojen kokorakenteen lisäksi myös tuotantosuunnat ovat muutoksessa.
Sivutoiminen viljely lisääntyy, ja se näkyy kasvinviljelytilojen kasvavassa määrässä, mutta maidontuotannon ohella yksi eniten työllistävistä tuotannon aloista Mikkelissä on avomaan vihannestuotanto.
”Avomaan salaattien osalta Mikkelissä tuotetaan useita kymmeniä prosentteja koko maan tuotannosta”, Kari Mikkonen sanoo.
”Se myös työllistää hyvin, sillä vihannestiloilla tarvitaan runsaasti sesonkityövoimaa.”
Maatalouselinkeinon kehitys näyttäytyy Mikkelissä samankaltaisena kuin muuallakin maassa. Tilojen määrä vähenee, mutta viljelypinta-ala säilyy jotakuinkin samana jäljelle jäävien tilojen kasvaessa.
Etelä-Savossa peltoala on kuitenkin valtakunnan pienin. Kun koko maan tilojen peltoalan keskiarvo on 48,80 hehtaaria, Etelä-Savossa se on keksimäärin 30,49 hehtaaria.
Peltopinta-alan määrä ja peltolohkojen sijainti asettaakin rajat tilojen koon kasvulle. Mikkonen näkee maatalousyrittäjien tulonmuodostuksen kehittämisessä mahdollisuuksia myös perinteisen elinkeinon ulkopuolella. Mikkeli ja Etelä-Savo ovat vahvaa mökkeilyaluetta ja kesä- ja loma-asukkaat tarvitsevat palveluja.
”Mikkeli on vahvimpia mökkikuntia Suomessa ja siinä on selvästi mahdollisuuksia sivuansioihin”, Mikkonen laskeskelee.
”Yksityisteiden kunnossapito työllistää hyvin ja kysyntää on esimerkiksi mökkitalkkaripalveluille.”
Mikkeli on vahvimpia mökkikuntia Suomessa ja siinä on selvästi mahdollisuuksia sivuansioihin.
Kotieläintiloilla niin Mikkelissä kuin muuallakin maakunnassa tarvitaan tunnetusti toimivia lomituspalveluja. Mikkelin kaupunki hoitaa tätä nykyä koko Kaakkois-Suomen maatalouslomituksen.
Neljän lomituspalvelualueen – Mikkelin, Savitaipaleen, Rantasalmen ja Parikkalan – yhdistymiseen tähtäävä Fuusioituminen Kaakkois-Suomen lomituspalveluissa -hanke keskittyy tänä vuonna lomittajien rekrytointiin uudella alueella, kertoo hanketta vetävä Tanja Puustinen-Kiljunen.
”Alueellamme on 900 lomaoikeutettua yrittäjää ja tarvetta on noin 150 lomittajalle. Ja äkilliset sijaisapulomitukset lisäävät ajoittain lomittajatarvetta.”
Lomittajakunta on eläköitymässä kovaa vauhtia ja tarvetta uusille rekrytoinneille on jatkuvasti. Lomituspalveluhanke onkin näkyvästi mukana Farmari-mesuilla yhdessä Maatalouslomittajat ry:n kanssa.
Alueellamme on 900 lomaoikeutettua yrittäjää ja tarvetta on noin 150 lomittajalle.
Niin Mikkelissä kuin muuallakin lomitusalueella kotieläintilojen koko ja tuotantotekniikka vaihtelevat paljon. Alueelta löytyy sekä isoja, pitkälle automatisoituja navetoita että pieniä, perinteisempään tyyliin hoidettuja lypsykarjoja.
”Meillä on edelleen paljon pieniä karjoja ja parsinavetoita. Toisaalta lypsyrobotteja on myös paljon”, Puustinen-Kiljunen sanoo.
Vielä vuosikymmen sitten lomittajat saattoivat vierastaa robottinavetoita, mutta nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Koulun penkiltä tulevat eläinten hoitajat sanovat usein työhaastatteluissa olevansa ”robottilomittajia”.
”Mutta me emme tarvitse pelkkiä robottilomittajia, sillä olosuhteet tiloilla vaihtelevat paljon”, Puustinen-Kiljunen sanoo.
Kaakkois-Suomen lomituspalveluiden vetovoimatekijäksi hän mainitsee hyvät työolosuhteet, sillä alueen tilat ovat hänen mukaansa keskimääräistä paremmin hoidettuja. Lisäksi työnantaja eli Mikkelin kaupunki on panostanut paljon työhyvinvointiin ja työntekijöistä huolehtimiseen.
”Vielä toivoisin lisää resursseja työnohjaukseen, sillä lomittajahan on usein tilalla yksin. Tähän tarvitsemme lisää rahoitusta”, Puustinen-Kiljunen toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
