Elämää omin avuin kehityshankkeen jälkeen
Viljelijä Ordem Bisoeque, neuvonta-päällikkö Anna Rosa ja viljelyteknikko John Machado ovat kokeneet onnistumisia viljelymenetelmissä. Kaijaleena Runsten Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen rahoittaman kehitysavun keskeinen tavoite Sambesiassa on auttaa paikallisia kyliä auttamaan itseään. Tukiriippuvuuden sijaan tähdätään siis siihen, että kyläläiset oppivat pyörittämään paikallisiin oloihin perustuvaa elinkeinotoimintaa.
”Tien voi rakentaa ja se jää jäljelle tekijöiden poistuttua. Sama ei päde ihmisten toimintaan vaan pitää huolehtia myös siitä, että heillä on eväät kohdata tulevia ongelmia”, toteaa ProdezaII-ohjelman koordinaattori Aldo de Kartzow.
Mosambikin hallitus järjestää viljelijöiden neuvontaa, mutta se on riittämätöntä aivan niin kuin maataloustuotantokin.
Kahdessa Sambesian piirikunnista neuvonnasta huolehtivat hallituksen tukena Adra-järjestö, jonka takana on Yhdysvaltain laaja adventistikirkko ja rahoittajana hallituksen USAid-ohjelma, sekä Suomen ulkoministeriön rahoittama ProdezaII.
Tavoitteena on, että osuuskuntien yhteisyhtiö AKA pystyy liiketoiminnasta saatavilla tuloilla hoitamaan jatkossa neuvonnan itse.
Adran ohjelma päättyy jo tulevana kesänä. Suomen pienempi ohjelma kantaa reilun vuoden pidempään.
AKA:n perustehtävä on jäsenten tuotteiden myynti ja markkinointi.
Mutta koska tuotanto on suurella osalla viljelijöistä vielä sangen pienimuotoista, viljelytekniikan ja yrittämisen neuvontaa tarvitaan pitkään, kertoo Adran projektijohtaja Farai Rifath Muchiguel.
Joka tuottajajärjestöllä on tukenaan viljelyteknikko, joka asuu itse kylässä. Osuuskunnalla on yhteisinä neuvojat viljelyyn, markkinointiin ja taloushallintoon. Ravitsemus- ja terveysneuvontaa tehdään kiinteässä yhteistyössä yrittäjyyden edistämisen kanssa.
AKA etsii asiakkaita YK-järjestöistä sekä kehitysjärjestöistä, jotka ostavat ruokaa jaettavaksi paikallisille markkinoille.
Esimerkiksi Maailman ruokajärjestön WFP:n kouluruokaohjelma on viljelijöille mieluinen asiakas, koska vilja menee oman alueen koululaisten hyväksi. Tämä edistää lasten keskittymiskykyä opinnoissa ja tukee myös perheiden ruokahuoltoa.
Sekä de Kartzow että Muchiguel kantavat huolta pienviljelijöiden pärjäämisestä avoimilla markkinoilla. Mosambikin elintarvikemarkkinat ovat kehittymättömät, mutta isot kansainväliset jätit ovat jo tunkeneet ruokakauppoihin suurissa kaupungeissa.
Yhteistyötä viritellään siksi muun muassa Sambesian riisiyhtiön EOZ:n suuntaan. EOZ:lla on Mocuban ja Quelimanen välisen hyväkuntoisen valtatien varrella uusi jalostuslaitos, jossa olisi kapasiteettia alueen tuotteille.
Alun perin hollantilaisiin kehitysrahoihin nojanneessa APAC:issa havaittiin viime vuonna taloussotku. EOZ:n toiminta saadaan toivottavasti pelastettua, ettei jäsentiloilla aloitettu hyvä työ valu hukkaan, de Kartzow toivoo.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
