Onko kasvinsuojeluaineita pakko käyttää? EU haluaa vähentää ruiskutuksia, vaikutus näkyy kaupan hedelmätiskillä

Kasvinsuojeluaineita levitetään pelloille kasvinsuojeluruiskulla. Käyttäjällä pitää olla tehtävään koulutus ja ruisku pitää testauttaa Tukesin hyväksymällä testaajalla kolmen vuoden välein. Kuva: Uolevi Oristo

Kasvinsuojeluaineet voidaan karkeasti jaotella neljään ryhmään, rikkakasvi-, tauti- ja tuhohyönteisaineisiin sekä kasvunsääteisiin. Jokaisessa ryhmässä on eri tehoaineita, joten aineiden kirjo on runsas ja ne vaikuttavat hyvin eri lailla eri kasvintuhoojiin.

"Kasvinsuojeluaineiden käytön tarkoituksena on estää kasvintuhoojien haittavaikutuksia viljelykasveilla, jotta viljelijä saa laadullisesti ja määrällisesti hyvän sadon", tiivistää Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Marja Jalli.

Suomessa kasvinsuojeluaineiden käyttö on vähäistä moneen muuhun maahan verrattuna. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n raportin mukaan vuonna 2017 Suomen viljelyhehtaareille ruiskutettiin 0,59 kiloa kasvinsuojeluaineita, kun vastaavasti Kiinassa määrä oli 13,07 kiloa.

Suomessa käytetyistä aineista valtaosa on rikkakasviaineita, noin 80 prosenttia. Vastaavasti esimerkiksi Italiassa, Portugalissa, Espanjassa ja Ranskassa suurin kasvinsuojeluaineryhmä on tautiaineet.

"Ero johtuu pääosin ilmastosta, mutta myös viljelykasvilajistosta", Jalli selittää.

Talvehtimisolosuhteet ovat taudinaiheuttajasienille eteläisemmissä maissa Suomea suosiollisemmat.

Tuhohyönteiset vaikuttavat sadonmuodostukseen eri tavoin ja voivat pahimmillaan tuhota kasvin koko kukinnon, kuten rapsikuoriainen. Tuhohyönteisaineita käytetäänkin Suomessa peltokasveista eniten rypsin ja rapsin viljelyssä.

"Kasvunsääteiden tarkoitus on vaikuttaa kasvin pituuteen ja vahvistaa kortta, jotta kasvusto pysyisi pystyssä."

Tuttu esimerkki on ruis, jonka korsi on pitkä eikä se rehevissä kasvuolosuhteissa pysy omin voimin pystyssä.

Lakoontunut kasvusto on alttiimpi kasvitaudeille, laatu kärsii ja se on vaikeaa puida.

Onko kasvinsuojeluaineita pakko käyttää?

Kasvinsuojeluaineita käytetään todennettuun tarpeeseen silloin, kun muita torjuntamenetelmiä ei ole käytettävissä.

Kemiallisessa kasvinsuojelussa noudatetaan EU:n asetusta integroidusta kasvinsuojelusta (IPM), jossa painotetaan kasvintuhoojariskien hallintaa ennakoivin toimenpiteiden. Jalli painottaa kokonaisvaltaista lähestymistä.

"Tärkeää on kokonaisuus. Oli kasvinsuojelukeino mikä tahansa, sillä on omat vaikutuksensa ympäristöön. Tärkeintä on tunnistaa erilaiset vaikutukset ja kehittää turvallisia ja tehokkaita torjuntamenetelmiä."

Kemiallisen torjunnan vaihtoehtoina on biopohjaisia aineita ja viljelyteknisiä torjuntakeinoja. Luonnonmukaisessa viljelyssä kemiallinen torjunta ei ole sallittua vaan tauteja ja rikkoja pyritään torjumaan esimerkiksi maan muokkauksella.

"Maan muokkaus kasvintuhoojien torjuntakeinona voi toisesta näkökulmasta lisätä ravinnehuuhtouman riskiä."

Kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla voi olla haittavaikutuksia ympäristöön. Osa valmisteista on hyvin laajavaikutteista ja osa vaikuttaa kapeasti vain tiettyyn kohde-eliöön.

"EU:n lainsäädäntö vaatii, että valmisteen käyttö on turvallista terveydelle ja ympäristölle. Viljelijöillä on vastuu noudattaa annettuja käyttöohjeita, joilla haitallisia vaikutuksia pyritään estämään", Jalli kertoo.

Käyttöohjeissa on määritetty mille kasville valmistetta käytetään ja mikä on tarkoituksenmukainen määrä. Valmisteelle on saatettu asettaa pohjavesi- tai peräkkäiskäytön rajoituksia sekä rajoituksia kukkivien kasvustojen ruiskutuksesta.

Elintarvikkeiden turvallisuudesta huolehditaan lainsäädännön ja vastuullisen käytön lisäksi jäämäseurannalla.

"Valvonta huolehtii, että kuluttajan ei tarvitse olla huolissaan. Tilanne Suomessa on jäämien osalta hyvällä tasolla. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan kasvinsuojeluaineiden ympäristövaikutuksista esimerkiksi hyönteisiin ja maaperän mikrobistoon", Jalli sanoo.

EU:n Pellolta pöytään ja Biodiversiteetti-strategioiden tavoitteena on vähentää kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Se voi vaikeuttaa viljelyä. Kaikille kasvintuhoojille ei ole korvaavia vaihtoehtoja. Korvaavien toimenpiteiden teho ei ole välttämättä yhtä hyvä kuin kemiallisilla vaihtoehdoilla.

"Kuluttajan näkökulmasta se voi tarkoittaa, että esimerkiksi hedelmä- ja vihannestiskien tuotteissa voi olla aiempaa enemmän kasvintuhoojien aiheuttamia kosmeettisia oireita", Jalli huomauttaa.

Ilmastonmuutoksella on sormensa pelissä tässäkin asiassa, sillä lämpenevä ilmasto lisää kasvintuhoojapainetta, kun olosuhteet muuttuvat niille suotuisimmiksi ja uusia kasvintuhoojia ilmaantuu.