Joko tämä on merkki paremmasta? Laajentavilla tiloilla työtuloja myös korotetaan, ei enää vain lasketa

Viljelijäeläkkeen saajia on tällä hetkellä noin kaksi yhtä vakuutettua kohden, ja suhde pysyy tasaisena, Päivi Huotari kertoo. Kuva: Jarkko Sirkiä

Maatalouden tiukat vuodet ovat näkyneet Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassakin. Moni on alentanut etuuksien pohjana olevia työtulojaan säästääkseen vakuutusmaksuissa.

Viime vuoden lopulla nähtiin orastavaa merkkiä paremmasta: Pitkästä aikaa työtuloja korotettiin useammassa tapauksessa kuin alennettiin, Melan toimitusjohtaja Päivi Huotari kertoo.

Hän toivoo sen olevan merkki siitä, että maataloudessa ollaan ainakin osalla tiloista menossa parempaan suuntaan.

Pientä helpotusta on tuonut myös se, että Mela voi myöntää tällä hetkellä eläkemaksuille jopa kaksi vuotta maksuaikaa ja että viivästyskorko on tilapäisesti puolitettu.

Viljelijät ovat Huotarin mukaan aiempaa tietoisempia siitä, että työtulon alentaminen vaikuttaa paljon muuhunkin kuin tulevaan eläkkeeseen. Sillä on merkitystä esimerkiksi tapaturman sattuessa tai perheen kasvaessa.

Myel-vakuutettu maksaa alle 27 000 euron jäävistä tuloistaan myel-eläkemaksuna noin 13–14 prosenttia. Tulon kasvaessa suuremmaksi maksuosuus nousee.

Melan perustamisesta tulee elokuussa kuluneeksi 50 vuotta.

"Tuolloin viljelijäväestö oli viimeinen todella iso ryhmä, jolta puuttui työeläketurva", Huotari toteaa.

Kun Melan toiminta käynnistyi, ensimmäisenä vuonna selvitettiin peräti 400 000 henkilön työtulot.

Jo seuraavana vuonna Melaan alkoi tulla eläkehakemuksia kiihtyvällä tahdilla, ensin työkyvyttömyys- ja sitten vanhuuseläkehakemuksia.

"Viljelijäväestö oli ikääntynyttä silloinkin", Huotari toteaa.

Alkuvaiheen erikoinen piirre oli, että emännille vahvistettiin vain pieni osa tilan työtulosta. Asia korjattiin vasta niinkin myöhään kuin 1983.

Eläkkeet olivat aluksi pieniä, koska eläkekertymäkin oli pieni. Järjestelmän imago ei siksi ollut kovin hyvä.

Kun viljelijöiden tapaturmavakuutus lanseerattiin 1982, eläkevakuutettujen asenne muuttui, Huotari toteaa. "Sen myötä huomattiin, että Melasta voi saada korvauksia jo työiässäkin. Myel-maksuja ei enää koettu veronluonteisiksi."

Myel-vakuutettujen määrä on laskenut koko järjestelmän voimassaoloajan.

Vuosi 1987 oli leikkauspiste – vakuutettuja ja eläkkeensaajia oli yhtä paljon.

Huotari kertoo usein rauhoittelevansa niitä, jotka ovat huolissaan maatalousyrittäjien eläkevakuutusjärjestelmän huoltosuhteen heikkenemisestä. "Meillä eläkkeensaajien maksimimäärä on jo jäänyt historiaan."

Tällä hetkellä viljelijäeläkkeen saajia on noin kaksi yhtä vakuutettua kohden, ja suhdeluku pysyy tasaisena. Koko työeläkejärjestelmässä suhdeluku on käänteinen.

Melan maksama vanhuuseläke oli viime vuonna keskimäärin 650 euroa kuussa. "Onhan se pieni", Huotari myöntää. "Mutta nousussa. Viime vuonna alkaneet uudet Myel-eläkkeet olivat jo lähes kaksinkertaiset keskiarvoon nähden."

Koko Suomessa keskimääräinen työeläke oli yli 1 600 euroa.

Melan eläkeläisistä suurin osa saa myös kansaneläkettä, joka mukaan lukien keskieläke on noin 1 100 euroa kuussa.

Mela on vastannut maatalouslomituksen hallinnoinnista vuodesta 1997.

Maakuntauudistuksen yhteydessä vastuun piti siirtyä maakunnille ja uudelle Luova-virastolle, mutta hanke ei päässyt maaliin.

"Nyt odotamme, mitä uusi hallitus asiasta linjaa", Huotari sanoo. "Siihen asti teemme lomituksen paikallisyksiköiden kanssa parhaamme, että palvelu pelaisi."

Tämän hetken suuri ongelma on lomittajapula.

Lomituksen muutosten valmistelu loi epävarmuutta, ja kun samaan aikaan työmarkkinoilla oli hyvä veto, moni lomittaja vaihtoi alaa.

"Vaikka Mela on vastuussa lomituksen toimeenpanosta, meidän keinomme auttaa kuntia ovat tässä tilanteessa rajalliset."

Huotarin mielestä lomitus ja sijaisapujärjestelmä ovat todella tärkeitä tuottajien jaksamisen ja työkyvyn kannalta. "Järjestelmän pitää säilyä ja mieluiten kehittyä vielä parempaan päin."