Lukijalta: Yaran kipsi on rikinkatkuinen ongelmajäte
Kipsihanke antaa valheellisen kuvan siitä, että nykyisenkaltaista viljelyä voitaisiin jatkaa eikä todellisiin ongelmiin tarvitse puuttua.Helsingin Sanomat moitti pääkirjoituksessaan 9.9. Varsinais-Suomen viljelijöitä haluttomuudesta levittää ilmaista kipsiä pelloilleen ja kehotti jopa boikotoimaan varsinaissuomalaisia tuotteita. Lehden mukaan Saaristomeren pelastaminen vaatisi kipsin levittämistä pelloille estämään ravinnevalumia.
Ely-keskusten mukaan tutkimukset osoittavat, että kipsillä pystytään vähentämään vesistöihin päätyvää fosfori- ja kiintoaineskuormaa noin 50 prosenttia ja että kipsin vaikutus kestää viitisen vuotta.
Tämä kipsihanke ei siis edes yritä väittää, että käsittely katkaisisi vesistöjen rehevöitymisen, vaan ainoastaan hidastaa sitä. Lisäksi Elyn kipsijätettä ei saa levittää järvien valuma-alueille, Natura 2000 -alueille eikä pohjavesialuille.
Syystäkin tällainen ympäristön kannalta kyseenalainen aine arveluttaa viljelijöitä. Yaran jätekipsi sisältää suuria määriä rikkiä. Se päätyy kuormittamaan Saaristomerta, jota käsittelyn pitäisi muka suojella.
Kipsinlevityksellä peitetään ongelman juurisyy. Tutkija R. Erviön 30-vuotinen seurantatutkimus maatalouden koeasemilla 1960–1990 osoitti humuksen vähentyneen 28 prosenttia. Nyt väkilannoitteisiin ja kemikaaleihin perustuva viljely on 70 vuodessa hävittänyt jo puolet pellon kasvukunnon luovasta humuksesta. Humus sitoo ravinteita ja vettä sata kertaa enemmän kuin ympäröivä mineraalimaa. Lisäksi se ylläpitää maan pieneliötoimintaa ja hyvää rakennetta.
Humuskato tarkoittaa, että jokaiselta hehtaarilta on hävinnyt noin 100 tonnia humusta, joka on kulkeutunut vesistöihin ravinteet mukanaan!
Kurssin muutoksen sijasta tätä pellon viljavuuden hävittävää viljelyä halutaan nyt ylläpitää ely-keskusten maksamalla kipsikäsittelyllä koko rannikkovyöhykkeellä. Se antaa viljelijöille valheellisen signaalin, että viljelymenetelmiä ei tarvitse korjata.
Ainoa kestävä ratkaisu on viljelytavan muuttaminen takaisin kestäväksi. Nobelistimme, professori A.I. Virtanen varoitti tästä yksipuolisen kemikalisoituneen viljelyn tuhon kierteestä jo 70 vuotta sitten. Vain monipuolinen, maan omiin biologisiin prosesseihin perustuva viljely palauttaa maan viljavuuden ja ylläpitää sitä. Samalla se sitoo hiiltä takaisin peltoon.
Seppo Lohtaja
Uusikaupunki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





