Asiantuntija: ”Hömppä ei ole nyt huono vaihtoehto” – lannoitteet syytä kohdentaa vain parhaille lohkoille

Kevätkylvöjen yllä on nyt tummia pilviä: lannoitteet ovat historiallisen kalliita, ja pahimmillaan niistä voi tulla ennen kevättä pulaa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Lannoitteiden hinta on noussut ennätyksellisen korkeaksi ja eurooppalaisen lannoitetuotannon alasajon vuoksi edessä voi olla jopa pula lannoitteista. Miten talousasiantuntija toimisi, jos ensi vuoden lannoitteet ovat vielä ostamatta?

Wikli Oy:n toimitusjohtaja Johannes Ahlholm kehottaa ensimmäiseksi miettimään tarkasti ensi kevään kylvösuunnitelmia.

”Jos lannoitteita ei ole mahdollista ostaa koko alalle, laitetaan pellot paremmuusjärjestykseen ja kohdistetaan kalliit panokset parhaille lohkoille.”

Sen jälkeen otetaan pohdintaan lannoitusmäärä. ”Pitää pohtia kustannusten ja tuottojen suhde eli mistä saadaan optimaalisin vastine käytetylle rahalle.”

Ahlholm antaa tästä käytännön esimerkin:

”Mitä tapahtuu, jos vaikka laskee hehtaarikohtaista lannoitemäärää 100 kilolla? Tässä säästää tällöin 70 euroa per hehtaari. Jos satomäärä alenee alhaisemman lannoituksen vaikutuksesta vaikkapa 500 kiloa ja siitä odotettavissa oleva hinta olisi esimerkiksi 200 euroa tonnilta, sadon arvon menetys on 100 euroa.”

”Tästä voidaan päätellä, että menetettiin 100 euroa, jotta voidaan säästää 70 euroa. Kokonaisuutena takkiin tulisi 30 euroa hehtaarilta.”

Huonoin vaihtoehto on ripotella lannoitteita vähän joka lohkolle, Ahlholm korostaa. ”Tällöin ei saada parasta mahdollista satoa yhdeltäkään pellolta, ei edes niiltä, joilla kunnollisella lannoituksella olisi siihen edellytykset.”

Monilla lypsykarjatiloilla lannoitteita on säilörehunurmille joka tapauksessa pakko hankkia, oli hinta sitten mikä tahansa. Tällöin Ahlholm satsaisi sen ennen muuta ensimmäiseen säilörehusatoon.

Joka tapauksessa nyt on tärkeää miettiä vaihtoehtoja, joissa lannoitteita ei tarvitse hankkia lainkaan.

”Kun lannoitteet on kohdennettu tilan parhaille lohkoille, lopuille lohkoille pitää miettiä ne vaihtoehdot, joista saadaan tukieurot mutta kulut ovat minimissä”, Ahlholm toteaa ja lisää, ettei ”hömppä ole nyt huono vaihtoehto”.

Tällä hän viittaa erilaisiin kesanto-, viherlannoitus- ja luonnonhoitopeltoihin. Yksivuotisen välikasvin perään kannattaa vakavasti harkita syysviljan tai -öljykasvin kylvöä.

Myös typpeä sitovat valkuaiskasvit ovat hyvä lisä palettiin, tietyin varauksin.

”Täytyy muistaa, että ne ovat oman osaamisensa vaativia erikoiskasveja ja sen myötä ensikertalaisella niihin liittyy aina isompi riski.”

Ensi kesän käyttämistä perusparannustoimiin, esimerkiksi salaojitukseen, kannattaa pohtia vakavasti, jos takataskussa on rahaa mutta lannoitteista on vajausta.

Ennen muuta nyt on tärkeää tehdä realistinen arvio tuotantopanosvarastoista, Ahlholm korostaa.

Esimerkiksi sikatiloilla kriittisin vaihe on vasta edessäpäin. ”Akuutti kriisi on käsillä siinä vaiheessa, kun omat viljat on käytetty loppuun.”

Myös isoilla lihakarjatiloilla ostettavat viljamäärät ovat mittavia. ”Parhaassa asemassa ovat sielläkin ne, jotka ovat ostaneet viljaa varastoihin ennen kuin hinta lähti nousuun.”

Jos viime kesän heikko sato ja kalliit lannoitteet ovat ajaneet tilan talousvaikeuksiin, on syytä ottaa viivyttelemättä yhteyttä olla yhteydessä rahoittajaan ja tehdä toimintasuunnitelma tulevaisuuden askelmerkeistä vaikkapa asiantuntijan kanssa, Ahlholm korostaa.

”Varsinkin silloin, kun tilan talous on tähän asti ollut kunnossa ja maksut pystytty hoitamaan ajallaan, pankit kyllä ovat valmiita neuvottelemaan joustoista.”

Tärkeintä on toimia viipymättä eikä vasta pari päivää ennen kuin lainojen lyhennys pitäisi maksaa.

Niille, joilla on ollut talousongelmia jo pidempään, nyt käsillä oleva kriisi sen sijaan voi tarkoittaa pahimmillaan toiminnan alasajoa.

Kokonaisuudessaan Ahlholm on hyvin huolissaan siitä, mihin pitkään jatkunut taloustilanne on maataloutta viemässä.

Vaikeuksiin ovat ajautumassa ne viljelijät, jotka ovat tehneet investointeja ja kehittäneet tuotantoaan. Ne ovat turvassa, jotka eivät edes yritä tuottaa mitään, Ahlholm pohtii.

”Meillä on Suomessa kymmenisen tuhatta tilaa, jotka pyrkivät saamaan elantonsa maataloudesta. Tuet sen sijaan jaetaan lähes 50 000 tilalle.”

”Rahaa on, mutta se hajautetaan liian monelle. Samalla ammattimaiset tilat menettävät neuvotteluvoimansa markkinoilla.”