Arvonsa tunteva alkuperäisrotu vei nuoren luomutuottajan sydämen

Lapinlehmä Jädepallo johtaa joukkoa Vesalan luomutilalla Oulussa. Aino Keräsen perässä kulkee Lumikki. Kuva: Pekka Fali

"Lapinlehmät ovat aivan ihania! Niillä on itseluottamusta ja omanarvontuntoa, ja ne todella tuovat sen esille", oululaisen Vesalan luomutilan emäntä Aino Keränen kertoo.

"Moni sanoo niitä hankaliksi. Sitä ne saattavat ensin ollakin – on sapelienkalistelua, jossa katsotaan, kuka on kuka. Mutta kun niiden luottamuksen voittaa, ne ovat todella helppoja käsitellä, oikeita hellyydenkipeitä sylivauvoja."

Keränen ei voisi kuvitellakaan vaihtavansa valtarotuihin, joita hänen vanhempansa aikanaan pitivät.

Kätilön ja vyöhyketerapeutin koulutuksen saanut Keränen ja hänen miehensä Tomi Pietola päättivät muutama vuosi sitten kääntää elämänsä suunnan. He jättivät palkkatyönsä ja ryhtyivät elvyttämään Keräsen kylmillään ollutta kotitilaa Oulun Kiimingissä.

Keränen kertoo, että ajatuksena oli ensin hankkia tilalle pelkkiä lapinlehmiä. Tarjolle sattui kuitenkin tulemaan lapinlehmä–kyyttö-pari, jota ei voinut erottaa toisistaan. Niinpä Keränen ja Pietola päättivät keskittyä alkuperäisrotuihin.

Eläimiä on nyt yhteensä 35, joista lappalaisia viitisentoista. Lypsyssä on 16 lehmää.

Keränen tekee aiemman ammattinsa töitä pyydettäessä, mutta maatalous on pariskunnan pääelinkeino.

Lapinlehmän tuotos on valtarotuja alempi, mutta myös kulut ovat pienemmät kuin holsteinilla tai ayrshirellä, Keränen kertoo.

Lapinlehmän rehunkulutus on pieni ja sille kelpaa laihempikin rehu – itse asiassa sen ruuansulatus ei edes kestä kovin vahvaa rehustusta.

Eläimet ovat terveitä ja pitkäikäisiä. Karjan matriarkka Ruka on 16-vuotias ja 12 jälkeläisen emä. Jos tila kuuluisi tuotosseurantaan, se olisi todennäköisesti jo virallinen satatonnari, Keränen toteaa.

"Uskon, että kun lehmät eivät koko ajan tuota maitoa äärirajoilla, niiden kroppa ei ole stressitilassa ja ne kestävät paremmin."

Lapinlehmän maito on koostumukseltaan erilaista kuin valtarotujen. Esimerkiksi rasvaa ja valkuaista on enemmän.

Keränen toteaa, että paras lisäarvo maidolle saataisiin jalostamalla se itse.

"Kun maito menee meijeriin, saamme kyllä rasva- ja valkuaislisät, mutta lisäarvo on pieni."

Tilalta myydään maitoa myös suoraan kuluttajille.

Sonnivasikat kasvatetaan itse. Ne kuohitaan, jotta ne voivat oleskella samassa laumassa muiden eläinten kanssa.

Teurastuspalvelu ostetaan alan yritykseltä. Lihat palaavat tilalle valmiissa kuluttajapakkauksissa.

"Kun se myydään suoraan tilalta alkuperäiskarjan luomulihana, sille saa lisäarvoa."

Lypsävät asustavat tilan vanhassa, remontoidussa parsinavetassa. Hiehoille, ummessa oleville sekä härille on rakennettu kylmäpihatto.

Lehmät laiduntavat kesän. Talvella ne ulkoilevat vähintään kaksi kertaa viikossa.

Laajentamissuunnitelmia ei ole. "Ehdottomasti ei. Minulle on tärkeää, että eläimiä on vähän ja kaikkia voi hoitaa yksilöllisesti."

Keränen toteaa, että navetta on käsityövaltainen eikä todellakaan hieno.

"Mutta eivät meidän lehmät mitään marmorilaattoja kaipaa vaan hyvää hoitoa, rapsutusta, syötävää, juotavaa ja lepoa."

Velattomuus antaa mielenrauhaa. "Ei tarvitse miettiä, mistä saadaan seuraavat lainanlyhennykset. Olemme huolettomia ja uskomme, että se huokuu eläimiinkin."

Moni kuluttaja arvostaa pientä mittakaavaa ja avoimuutta, Keränen toteaa.

"Meille saa kuka vaan tulla katsomaan kaksi kertaa päivässä, kun maitoa myydään. Mitään salattavaa ei ole."