Hamppupelto aaltoilee radan varressa
Viljelijä Hermanni Nieminen tutkailee tämän vuoden kuituhamppusatoa, joka ei ole paras mahdollinen kylmän ja märän alkukesän takia. Kuituhamppu sopii kuitenkin erinomaisesti multamaalle vuoroviljelykasviksi. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
”Minulla on muutamia seuraajia”, maanviljelijä Hermanni Nieminen sanoo, kun kävelemme maatilan pihapiiristä kohti seitsemän hehtaarin kuituhamppuviljelmää.
Maanviljelyksen ohessa Nieminen ajaa kauppa-autoa, jossa kuulumisia vaihdetaan tehokkaasti maatalousihmisten kanssa.
”Kuituhamppu on herättänyt suurta kiinnostusta. Moni sanoo, että jos onnistun, he alkavat myös kasvattaa sitä”, hän kertoo.
Idea kuituhampun viljelystä tuli Kiteellä pidetyissä tapahtumassa, jossa HempRefine-yritys esitteli toimintaansa, lupasi hankkia siemenet ja ostaa tuotannon.
Sukupolvenvaihdoksen kautta perinteisen rehuviljatilan isännäksi ryhtynyt Nieminen pohti, miten peltohehtaarinsa käyttäisi parhaiten hyödyksi.
”Kuituhampun kokeilu sopii meille. Ensi keväänä pitäisi jo saada tulojakin, joten on hyvä, että silloin korjataan kuituhamppusato.”
Pellolla kuituhamppu huojuu paikoin kolmimetrisenä kasvustona. Jonkin verran se on kärsinyt alkukesän märkyydestä ja kylmyydestä, mutta kiritti kasvuaan heinäkuun valoisina öinä.
”Se kasvoi jopa kymmenen senttiä päivässä. Laikkuina on nähtävissä märimmät paikat, niissä kasvit ovat matalimpia”, Nieminen kuvailee.
Pian vihreät lehdet putoavat maahan ja jäävät sinne maanparannukseksi. Varret talvehtivat pystyssä. Keväällä ne jyrätään kumoon ja paalataan.
”Maanparannusta tapahtuu myös paalujuuren avulla. Kuituhamppu on vuoroviljelyyn soveltuva yksivuotinen kasvi, jolla ei ole tunnettuja kasvitauteja eli ei tarvita torjunta-aineita. Se siis soveltuu luomuunkin erinomaisesti.”
Ensi vuonna Nieminen aikoo kylvää peltoalalle ohraa peräti kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttia paremman sadon toivossa.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
