Lihalehti: Keskittynyt kauppa kurittaa lihayrityksiä – viennistä tehtävä toinen tukijalka

Atria on aloittanut sianlihan myynnin Kiinaan. Kuva: Saara Olkkonen

Kotimaiselta lihateollisuudelta ei puutu ongelmia: Hajanainen alkutuotanto, keskittynyt ja neuvotteluvoimainen ruokakauppa omine tuotemerkkeineen, heikot omat brändit ja alan toistaiseksi suhteellisen pienet satsaukset vientiin.

Ongelmia ja ratkaisuja niihin käsittelee Jorma Mattila Lihalehdessä 5/2017.

Insiders Oy:n analyytikko Sauli Vilénin mukaan jokainen amerikkalainen liha-alan yritys mainitsee vuosikertomuksessaan suurimmaksi riskikseen kauppajätti Walmartin.

"Samalla tavalla suomalaisten lihayritysten pitäisi mainita omissa raporteissaan K- ja S-ketjut", Vilén toteaa Mattilan kirjoituksessa.

Omilla tuotemerkeillään kauppa hallitsee koko tuotantoketjua, Mattila kirjoittaa.

Valmistajat kilpailutetaan huutokaupalla. Voittajat seulotaan hinnan, ei raaka-aineiden kotimaisuuden perusteella. Tilanne suosii ulkomaisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Samaan aikaan lihatalojen omat brändit ovat heikkoja, joten niistä ei ole selkänojaa hintaneuvotteluissa kaupan kanssa.

Puhtaasti liiketoiminnallisin perustein ajateltuna kaikessa tuotannollisessa toiminnassa pitäisi olla vapaus valita käytettävät raaka-aineet, tuotannon tukipalvelut sekä neuvotella vapaasti niiden hinta, Mattila kirjoittaa.

Suomessa sekä Atrian että HK Scanin omistajat ovat tuottajaosuuskuntia.

"Jos tuottajaomistusta ei olisi, niin varmasti Atria ja HK Scan käyttäisivät hyväkseen muualta EU-maista saatavan edullisen lihan hintaeroa", sanoo liha-alaa seuraava pankkianalyytikko.

Tanskalainen Danish Crown ja saksalainen Westfleisch ovat tuottajaosuuskuntien omistamia kansainvälisesti menestyviä lihayrityksiä.

Niiden toiminta nojaa sekä kotimaan että vientimarkkinoihin.

"Suomessa on pelattu niin, että se ainoa kortti on ollut kotimaan kortti", sanoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Csaba Jasnik Mattilan kirjoituksessa.

Kotimaisella lihateollisuudella on vääjäämättä edessään samanlainen rakennekehitys kuin suurien lihamaiden yrityksillä.

Jasnikin mukaan Saksan elintarviketeollisuus on Euroopan kustannustehokkaimpia siksi, että maan ankarasti kilpailtu vähittäiskauppa on pakottanut yritykset maksimoimaan tehokkuutensa.

"Minä näen tilanteen niin, että tämän jälkeen Saksan lihateollisuudelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin paeta vientiin."

Jasnikin mukaan kotimaisten yritysten tilanne ole kestävä. "On pakko toimia, koska kotimarkkinoilta jää yhä vähemmän katetta."

Lihalehti 5/2017 Kannattavuus ja kilpailukyky toimittajan suurennuslasissa