Ebola kylvi pelon kylistä kaupunkeihin
Kun Tiina Saarikoski meni keväällä perustamaan kansainvälisen Punaisen Ristin ebolaklinikkaa Sierra Leoneen, tauti oli ehtinyt saada maaseudun kylissä aikaan kaksinkertaisen kielteisen kehän.
Tiina Saarikoski haluaa torjua ebola-pelkoa tiedolla. Influenssavirukset ja monet vatsataudit tarttuvat suojaamattomina monta kertaa herkemmin, hän muistuttaa. Kuva: Kari Salonen”Potilaat pelkäsivät hakeutua hoitoon, mutta vähiltä terveysasemilta ei myöskään löytynyt hoitajia, koska he pelkäsivät sairastumista”, kertoo Suomen Punaisen Ristin neuvonantaja Tiina Saarikoski .
Hän palasi Sierra Leonesta lokakuun alussa. Maassa työskentelee tällä hetkellä kolme suomalaista SPR:n asiantuntijaa.
Saarikosken mukaan yksi syy ebola-viruksen nopeaan leviämiseen oli kolmen Länsi-Afrikan maan valmistautumattomuudessa. Sierra Leonessa ja sen naapurimaissa Guineassa ja Liberiassa on köyhyyden ja poliittisen epävakauden vuoksi heikot terveydenhoitojärjestelmät.
Lääkäreitä oli vähän ja terveysasemat harvassa. Maaseudun tieverkostokin on sellainen, että hoitoon ei hevin lähdetä.
”Ilman riittäviä resursseja ammattilaisenkaan on vaikea tehdä sitä työtä, mihin hänet on koulutettu... saati sitten vastata uuteen haasteeseen, joka vaatii ihan erillisiä hoitojärjestelyjä”, Saarikoski sanoo viitaten potilaiden eristämiseen ja hoitajien täysiin suojavarustuksiin.
Osansa on myös taudin hitaalla puhkeamisella: virus itää 2–21 vuorokautta. ”Sen itämisaika on sellainen, että ihminen ehtii matkustaa esimerkiksi hautajaisista kotipaikkakunnalle ennen kuin kuume alkaa.”
Perinteiset hautajaiset ruumiin pesuineen ja -valvojaisineen ovat edelleen kuuluneet ihmisten tapoihin.
Ebolan torjunta on mahdollista, mutta aikaa ei ole Maailman terveysjärjestön mukaan hukattavana. Jokaisen uuden sairastuneen lisäksi hänen lähipiirinsä ihmiset on saatava nopeasti terveysseurantaan.
Riskeihin suhtautuminen vaikuttaa
Ebolaepidemiasta on syntynyt luonnontuhojen tapainen katastrofi, josta kolme köyhää maata eivät selviä ilman kansainvälistä apua.
Punaisen Ristin kaksi viikkoa sitten julkaisema katastrofiraportti osoittaa, että myös paikallinen toimintakulttuuri on humanitaaristen kriisien ratkaisemisessa tärkeämpi kuin yleisesti ajatellaan. Sen merkitys korostuu etenkin katastrofien ennaltaehkäisyssä.
”Projektit epäonnistuvat, koska ne eivät ota huomioon, kuinka paikalliset ihmiset suhtautuvat riskiin”, totesi yksi raportin kirjoittajista, globaalin terveyden professori Ian Davis Kööpenhaminan yliopistosta.
Hän puhui SPR:n järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä pari viikkoa sitten.
”Ei ole olemassa yhtä universaalia tapaa ymmärtää riskiä, jokainen kulttuuri on erilainen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
