Nyt rehuksi menevistä viljanjyvän osista saisi entsyymien tai ultraäänen avulla hyvää ruuan raaka-ainetta

Ultraäänikäsitellyt ohraproteiininäytteet (vasemmalla) eivät sedimentoidu astian pohjalle toisin kuin käsittelemättömät näytteet. Tämä parantaa niiden käytettävyyttä esimerkiksi juotavissa elintarvikkeissa. Kuva: Pia Silventoinen

Viljateollisuuden sivutuotteena syntyy paljon lesettä ja muuta materiaalia, joka nykyään menee joko rehuksi tai energian tuotantoon. Niistä olisi kuitenkin mahdollista tuottaa proteiinirikkaita ja hyvin toimivia elintarvikkeiden raaka-aineita.

Näin todetaan DI Pia Silventoisen väitöstutkimuksessa.

"Leseiden käyttö ruuantuotannossa parantaisi materiaalitehokkuutta ja sopisi terveellisiin ruokavalioihin", Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa keskiviikkona väittelevä Silventoinen sanoo. Nyt korkealaatuista proteiinia ja ravintokuitua menee hukkaan.

Kasvipohjaiset ainesosat, etenkin proteiinit, toimivat elintarvikesovelluksissa usein eläinperäisiä heikommin.

Silventoinen kehitti VTT:llä toteutetussa väitöstutkimuksessaan menetelmiä, joiden avulla viljateollisuuden sivuvirroista tuotettiin proteiinirikkaita, ravitsemuksellisesti tasapainoisia ja hyvin toimivia raaka-aineita erityisesti nestemäisiin ja lusikoitaviin tuotteisiin.

Testattavina olivat vehnä-, riisi- ja ruislese sekä ohran ydinjauho.

Työssä kehitettiin kuivaerotusmenetelmiä, kuten jauhatusta ja ilmaluokitusta.

Jauhatuksessa näytteet hienonnetaan mekaanisesti myllyllä niin, että materiaalin sisältämät komponentit, kuten proteiini, tärkkelys ja kuitu, irtoavat toisistaan ja näytteen partikkelikoko pienenee.

Ilmaluokituksessa hienoksi jauhettu jauho erotellaan kahteen eri jakeeseen jauhon partikkeleiden koon, tiheyden ja muodon perusteella. Erottuminen tapahtuu ilmaluokituskammiossa, jossa pyörivä luokinpyörä päästää läpi vain pienimmät ja kevyimmät partikkelit, joissa on viljamateriaaleilla yleensä paljon proteiinia. Isot partikkelit erottuvat omaan jakeeseensa.

Jauhatuksen ja ilmaluokituksen avulla tuotettiin proteiinia ja ravintokuitua sisältäviä hybridiraaka-aineita, joiden toiminnalliset ominaisuudet olivat raaka-ainesivuvirtoja parempia. Lisäksi entsyymikäsittelyn ja ultraäänen avulla näitä ominaisuuksia voitiin parantaa edelleen.

"Entsyymikäsiteltyä proteiinirikasta riisilesejaetta voitaisiin tulevaisuudessa käyttää raaka-aineena esimerkiksi lusikoitavissa elintarvikkeissa, joista kuluttaja saa proteiinia. Siinä on myös niin paljon ravintokuitua, että tuotteeseen voidaan liittää ravitsemusväittämä 'kuidun lähde'. Ultraäänellä käsiteltyjä ohraproteiinituotteita voitaisiin puolestaan soveltaa kasvipohjaisten maidonkaltaisten juomien valmistuksessa", Silventoinen hahmottelee.