Moni karjatila suunnittelee jäävänsäpois uudesta ympäristöohjelmasta
Munantuottaja Juuso Hulmi siirsi kananlantaa varastoon tiistaina Loimaalla.Uuden ympäristö-korvauksen ravinnerajatja etenkin fosforimäärät aiheuttavat päänvaivaa karjatiloilla. Lantaa on vaikea saada sopimaan tiukentuneisiin ehtoihin. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLoimaalaiset kananmunantuottajat Juuso Hulmi ja Martti Tytykoski ovat kimurantin päätöksen edessä. Uusi ympäristökorvaus on ajamassa yhteistä Kanakumppanit-yhtiötä pitävän kaksikon eri leireihin.
Luomussa peltoja viljelevä Hulmi arvelee, että ympäristökorvauksen ehdot ovat niin tiukat, että mukaan lähteminen arveluttaa.
Tytykoski puolestaan viljelee peltojaan tavanomaisesti. Hän arvelee jatkavansa ympäristökorvauksessa.
Hulmi haluaisi sitoutua tukeen, mutta yksinkertaista se ei ole. Peltojen fosforiluvut ovat hyviä, osin korkeita, jolloin lantaa voi käyttää niin vähän, ettei lannan typpi riitä hyvän sadon tuottamiseen. Lisätyppeä ei luomussa ole saatavilla.
Hulmin mielestä on erikoista, että ”ympäristökorvauksella pyritään suojelemaan Itämerta ja sitten tehdään sellaisia säädöksiä, että viljelijöiden on vaikea sitoutua niihin.”
Hulmin mukaan kananlannalle on ollut hyvin kysyntää ja levityskulut on saanut peittoon. Mutta onko näin jatkossa, jos lannan vastaanotonkin ehdot heikkenevät?
”Tukisäädökset viipyvät taas kerran harmittavan myöhään. Kevät lähestyy kovaa vauhtia, mutta kesän viljelysuunnitelmat ovat levällään, kun ei tiedä, millä ehdoin peltoja viljellään.”
Naapurikunnassa Ypäjällä sikatilaa pitävä Pauli Perho murehtii samaa asiaa.
”Mukaan mielisi lähteä. Ympäristötukea olisi mahdollista saada yli 10 000 euroa vuodessa, jos valitsen tilalle sopivat vaihtoehdot. Kulut paisuvat kuitenkin samaa tahtia.”
Perho levittää lietelantaa siemenheinälle ja viljoille ja jonkin verran naapurin viljatilalle. Jos fosforirajat tiukentuvat, omille pelloille voi käyttää vain osan lannasta.
”Tuntuu hullulta, että lantaa ja ravinteita pitää ajattaa kalliisti pitkin maakuntaa ja samalla ostaa tilalle kallista salpietaria.”
Perho on tilannut jo konsultin laskemaan vaihtoehtoja.
”Olen tottunut toimimaan taskulaskimen kanssa. Vaikka saldo jäisi hiukan plussalle, onko se silti vaivan arvoista, jos lisätyön ohella joutuu jännittämään valvontoja?”
”Lietettä levitetään tavallisesti 20–30 kuutiota hehtaarille. Mitä teen, jos tukiehdot sietävät vain 5 kuutiota? Ei semmoista pysty levittämään, ei edes 15 kuutiota.”
Jalasjärveläinen broilerintuottaja Juha Kiviniemi kertoo harkitsevansa vakavasti jäämistä ympäristötuen ulkopuolelle. Peltojen fosforiluvut ovat hyviä, mikä leikkaa lantamäärän olemattoman pieneksi.
”Olen jo varoittanut naapureita, ettei lantaa ehkä saakaan, jos tukiehtojen takia jään ympäristökorvauksen ulkopuolelle. Käytän lannat sitten itse omilla pelloilla.”
Kiviniemi laskee, että ympäristökorvauksen perustuki putoaa puoleen nykyisestä. Kasvipeitteisyydellä pystyisi korvaamaan osan menetyksestä. Kaikki lanta ei ole mahtunut tilan pelloille, mutta onneksi vastaanottavia tiloja on löytynyt läheltä. Jatkossa luovutettava lantamäärä kasvaisi merkittävästi. Samaan aikaan tilalle pitäisi hankkia kaupallisia lannoitteita.
”Koulun penkille ollaan menossa. Todennäköisesti ympäristökorvaukseen sitoutumisesta tehdään vasta loppumetreillä”, miettii keskikokoista maitotilaa Ylivieskassa pitävä Heikki Jaakola.
”Jahka näkee, miten korvaus kattaa syntyvät lisäkustannukset. Niin muutkin viljelijät tekevät.”
Jaakolan mukaan viljelijät haluaisivat liittyä ympäristösitoumuksen.
”Talous on tiukalla. Kaikki tarjolla olevat eurot tarvittaisiin”, hän sanoo.
Jaakola laskee, että tukiehtojen takia entistä enemmän lantaa jouduttaisiin ajamaan tilan ulkopuolelle ja ostamaan tilalle salpietaria.
Lietettä on ja typen tarvetta, mutta fosforirajat ovat vastassa. Pahimmassa tapauksessa Jaakola joutuisi ostamaan rehua.
”Siihen ei lähdetä”, hän sanoo.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
