Paimennus vaatii ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä

Nero paimensi lammaslaumaa keskiviikkona Loviisassa. "Nero on koiristani lahjakkain", Jussila kertoo. Kuva: Jarkko Sirkiä

Loviisalainen Leena Jussila päästää yhden paimenkoiristaan lammashakaan. Käskyn saadessaan koira ampaisee salamannopeasti matkaan. Se kaartaa loivasti lammasjoukon taakse ja alkaa ohjata lampaita katsojien luo.

Jussila viheltää pillillään kimeitä äänimerkkejä. Jokainen pieni vivahde-ero kertoo koiralle, mitä kulloinkin pitää tehdä. Koira on kuin Jussilan sätkynukke, vaikka todellisuudessa se joutuu koko ajan tekemään myös omia ratkaisuja lampaiden reagoinnin mukaan.

Jussila harrastaa koirillaan lammaspaimennusta. Kaikki koirat ovat rodultaan käyttö­linjaisia bordercollieita.

Nyt hänen jaloissaan pyörii niistä kolme: seitsemänvuotias naaras Jessi sekä kaksi urosta, kolmevuotias Nero ja yhdeksänvuotias Spot.

"Spot oli ensimmäinen varsinainen kisakoirani paimennuksessa. Nyt se on jo eläkkeellä. Se on luonteeltaan tyyni ja rauhallinen. Nero on koirista kaikkein lahjakkain. Sen kohdalla monta palikkaa on loksahtanut paikalleen. Jessi on ihmisrakas, mutta vähän ailahteleva."

Jussila pitää lähtökohtaisesti enemmän uroskoirista. "Ne ovat keskimäärin yksioikoisempia ja tasaisempia."

Paimentaminen voi näyttää helpolta, mutta sitä se ei ole.

"Paimennuksessa on aina kolme elävää osapuolta: ohjaaja, koira ja lammas", Jussila kertoo.

Hyvä paimenkoira on Jussilan mukaan kovan paimennusvietin omaava, yhteistyöhaluinen koira, jolta löytyy koulutettavuutta ja kestävyyttä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

"Pitää tuntea koiransa, jotta tietää, mitä juuri se koira tarvitsee, miten on motivoitavissa ja mitä osa-alueita tulee kehittää. Koiralla tulee olla myös tarpeeksi itseluottamusta, sillä lampaat voivat luoda painetta yllättävän paljon."

Jussila on lainannut lampurilta kahdeksan ahvenanmaanlammasta paimennusharjoittelua varten. Lampaat asustavat Jussilan työkaverin laidunmailla. Paimennusta pyritään harjoittelemaan koirien kanssa kerran päivässä varttitunnin ajan, Jussila kertoo.

"Lyhyt, ytimekäs treeni on hyvä. Ongelmakohtia pitää hioa eikä vain pysyä omalla mukavuusalueella. Taso on Suomessakin noussut, eikä menestys kisoissa tule ilmaiseksi."

Jussilan mukaan paimenkoiria käytetään nykyään enemmän kuin ennen. Harrastajamäärät ovat kasvussa, mutta myös maatiloilla koiria käytetään enemmän paimennukseen.

"Harrastajat käyvät harjoittelemassa paimenkoirilla paljon lammastiloilla. Tiloilla on ehkä huomattu, että näistähän on paljon hyötyä", hän arvelee.

Jussilan mielestä hyvää paimenkoiraa ei mikään tekniikka korvaa. ”"Mutta konstit ovat monet. Ei ole itsestään selvää, että koira on hyvä paimentamaan. Koulutus vaatii paljon aikaa."

Jussila aloitti helmikuussa työt vuohien hoitajana Jokiniemen kartanossa Loviisassa. Koirat auttavat tarpeen vaatiessa töissä, jos vuohia pitää esimerkiksi siirtää paikasta toiseen.

"Vuohet ovat ovelia eläimiä. Niiden kanssa tarvitaan huumoria. Mutta kyllä vuohienkin paimennus onnistuu, vaikka haastavampaa se on kuin lampailla", Jussila pohtii.

Jalostuksella on Jussilan mukaan suuri merkitys paimennusvietin säilyttämiseksi. Vietti häviää helposti, jos sitä ei vaali.

"Toki terveyskin on todella tärkeää, mutta terve koira, jolla ei ole kunnollista paimennusviettiä, on tähän harrastukseen toimimaton. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, pääasia että kroppa ja pää kestävät. Nämäkin ovat kaikki ihan eri näköisiä."

Paimennuksen MM-kisat järjestetään kolmen vuoden välein. Tänä vuonna ne olivat Hollannissa 14.–16. heinäkuuta. Jussila osallistui kisoihin koiransa Neron kanssa. Kokonaisuudessaan Suomesta oli mukana kahdeksan koiraa ja kuusi ohjaajaa.

"Meillä meni ihan hyvin. Koiralleni se oli ensimmäinen kerta ulkomailla ja isoissa kisoissa. Neron suoritukseen olen tosi tyytyväinen. Itselleni tuli pieni virhe, mutta toisaalta parempi niin, että ne virheet ovat omia kuin koiran tekemiä. Tärkeintä, että koira toimii niin kuin pitääkin", Jussila kertoo.

Sijoitusta paimennuskoirakisoissa ei ole Jussilan mukaan ihan yksinkertaista sanoa. "Meiltä puuttui 7 pistettä jatkopaikasta. Sijoitus oli ehkä 14 paikkeilla", Jussila arvioi.

Vaikka taso on kova, ei jatkoon pääseminen MM-kisoissa ole Jussilan mielestä mikään mahdottomuus.

"Tarvitaan ennen kaikkea hyvä, tasainen suoritus."

Tason perusteella koirat ja ohjaajat on jaoteltu luokkiin 1, 2 ja 3. "Kolmannessa eli parhaassa ryhmässä on vain bordercollieita. Alemmissa luokissa voi nähdä myös kelpieitä, mutta ei muita paimenkoirarotuja", Jussila kertoo.

Iso-Britannia on paimennuksen suurmaa, ja aiemmat paimennuksen MM-kisat on aina järjestetty siellä. Tänä vuonna kisat olivat ensimmäistä kertaa mantereen puolella.

Iso-Britannialla on myös eniten kilpailupaikkoja, sillä paikat määräytyvät pitkälti kisamenestyksen mukaan. Osallistujia on kuitenkin ympäri maailmaa.

"Aiemmin britit ovat muistaakseni aina voittaneet, mutta tänä vuonna voittaja löytyi ensimmäistä kertaa Norjasta. Norjassa ja Ruotsissa taso on paljon kovempi kuin Suomessa. Norja on ihan maailman huippua koirapaimennuksessa."

Suomen paimenkoirayhdistys järjestää vuosittain paimennuksen SM-kisat Suomessa. Tänä vuonna ne järjestetään Halikossa syyskuun 15.–17. päivä.