Kuljetus Kukilan eläinauton kuljettaja Jenni Karhu sekä yrittäjäsisarukset Anni ja Jaakko Lahti saatuaan kyytiin kuorman possuja viime viikolla. Kuva: Johannes Tervo
20 000 saparon suoralla pidetään eläinterveydestä tarkkaan huolta – mutta katastrofin vaara vaanii naapurimaissa
"Sikarutto on niin helposti leviävä, että siitä pitäisi tiedottaa tosi paljon – myös niille, jotka eivät siitä tiedä vielä lainkaan”, sanoo Anni Lahti.
Salmonellattomuus ja antibiootittomuus ovat suomalaisen sianlihan valttikortti, jota ei ole sikayrittäjien mukaan tarpeeksi huomioitu. Suomen tuottajahinta on lihan laadusta huolimatta selvästi perässä EU:n keskihinnasta. Kuva: Jarkko SirkiäIlmajoella elää noin neljä sikaa kuntalaista kohden, yhteensä lähes 50 000 possua. Niistä 40 prosenttia löytyy noin kymmenen kilometrin matkalta kantatie 67:n varrelta, jonka seudun ihmiset tuntevat – kuinka ollakaan – Sikasuorana.
Suoran varrelta löytyy tusina saparollista tilaa, niiden joukossa osuvasti nimetyt osakeyhtiömuotoiset tilat, Sikasuora ja Porsassuora.
Maatalousyrittäjä Anni Lahti naurahtaa, että paikalliset tietävät suoran lannanlevitysaikaan myös hajusta.
”Mutta ei siitä kuitenkaan juuri yhteydenottoja tule. Kyllä tämä elinkeino niin paljon työllistääkin, että varmaan tätä pidetään enemmän arvossa.”
Ilmajoen maaseutusihteeri Olli Harju ja MTK-Ilmajoen sihteeri Timo Kankaanpää vahvistavat asian.
Sikatalous on taloudellisesti katsoen merkittävin tuotantosuunnista, vaikka myös lypsylehmiä, lihakarjaa ja siipikarjaa pidetään. Viljaa kunnassa viljellään pääasiassa sivutoimisesti.
Perheyrityksen jatkaminen on aina kiinnostanut Anni Lahtea.
”Nämä kaksi tilaa toimivat yhdistelmänä. Ostin Sikasuoran vanhemmiltani Kyllikki ja Martti Lahdelta viisi vuotta sitten. Veljeni Jaakko Lahti on omistanut Porsassuoran jo kauemmin.”
Osaaminen periytyy jo kolmannessa polvessa. Tänä vuonna tuli 50 vuotta erikoistumisesta siankasvatukseen.
Suoran varrella on sukua enemmänkin: kolmikymppisten Annin ja Jaakon setä Hannu Lahti pitää myös sikatilaa.
Käytännön työt jakautuvat sisarusten kesken kiinnostuksen mukaan: Anni vastaa porsastuotannosta, Jaakko lihasioista ja viljelystä. Yhdessä he hoitavat tilojen talouden.
Lihasikoja on 1 700 ja emakoita 430. Porsaat menevät oman sikalan lisäksi kahdelle verkostotilalle, joista toinen on Ilmajoella ja toinen Alavudella.
Työntekijöitä on eläintuotannossa kaksi. Lisäksi ulkopuolista työvoimaa tarvitaan viljelyyn ja koneremontteihin.
Anni Lahti listaa syitä Ilmajoen sikakeskittymän syntyyn.
”Tässä on hyviä, viljavia peltoja. Altian tehdas on suoran toisessa päässä. Sinne viedään viljaa, ja sieltä ja A-Rehulta saadaan maittavia rehukomponentteja.”
Alkoholin tuotannon sivuvirrasta syntyy ohravalkuaisrehua (OVR), jota ei kannata kuljettaa kauas.
Sikasuoralla niin sika- kuin viljatilat tekevät yhteistyötä.
Naapurien kanssa on yhteisiä koneita ja kylvötyötä ostetaan yhdeltä suoran viljelijältä. Lisäksi lannan vastaanottosopimuksia on onnistuttu tekemään paljon tähän lähelle, Lahti kuvaa.
Vaikka tilat ovat keskittyneet, suoralla ovat edustettuina kaikki teurastamot ja eri rehuyhtiöt. Kilpailu on Anni Lahden mukaan hyvästä: se vapauttaa tilat vertailemaan keskenään teollisuudelta saatavia ehtoja suhteessa omaan toimintatapaan.
Vaikka iso kotieläintuotannon keskittymä voidaan nähdä riskinä, sillä on tuotannon kestävyyttä ajatellen enemmän vahvuuksia kuin haittoja, sanoo Suomen Sikayrittäjien toiminnanjohtaja Ari Berg.
Lyhyet kuljetusmatkat ovat plussa eläinten hyvinvoinnille. Peltojen vaihto ja lannan ravinteiden kierrätys pienentävät hiilijalanjälkeä. OVR ja muut valkuaisrehut korvaavat tuontisoijaa.
Anni Lahti kertoo, että tilat seuraavat tarkkaan kehitystä. Esimerkiksi yhteisestä biokaasulaitoksesta on puhuttu, mutta sen suunnitteluun ei ole toistaiseksi ryhdytty.
Vaikka sikatalous on aavistuksen päässyt parin vuoden takaisesta ahdingosta, epävarmuus leimaa tulevaa. Suurta laajennusintoa ei ole, vaan toistaiseksi edetään lähinnä korjausinvestoinneilla.
”Ruokaketjulla ja kaupalla on omat intressinsä. Vaikka kovasti on kehitytty, tuntuu, ettei se riitä. Vaatimuksia tulee jatkuvasti lisää”, Anni Lahti sanoo.
Sikasuora Oy on Atrian perhetila. Se tuottaa antibiootitonta sianlihaa.
”Salmonellan eteen pystyy tekemään paljon, kun tuholaistorjunta ja hygienia ovat kunnossa. Mutta jos salmonellaa ilmenee, aina on vaara, kun rehu- ja eläinautot liikkuvat tilalta toiseen.”
Afrikkalainen sikarutto ASF ei pysy loitolla pelkästään sikatilojen tautisuojauksen turvin.
Sikayrittäjät kaipaavat siksi koko yhteiskunnan huomiota ja tukea kotimaisen tautitilanteen pitämiseksi hyvänä.
Pelkkä ASF-viruksen löytyminen maasta pysäyttäisi viennin, eli koko sianlihantuotanto menisi sekaisin.
”Se olisi sitten aika katastrofi. Sikarutto on niin helposti leviävä, että siitä pitäisi tiedottaa tosi paljon – myös niille, jotka eivät siitä tiedä vielä lainkaan”, Anni Lahti sanoo.
Juttu lähti liikkeelle toimittajan ja MT:tä säännöllisesti avustavan valokuvaajan Johannes Tervon työkeikasta sikasuoralla sijaitsevalle Ari ja Riikka Takanevan tilalle.
Tuolloin Tervo ja Takanevat pohdiskelivat, paljonko sikasuoralla on sikoja. Sittenhän asia oli selvitettävä.
Lue juttu Takanevan tilasta, jolla kasvatetaan sikojen lisäksi myös hevosia.
Sikasuoralla vierailtiin sattumoisin myös syyskuussa, sillä Itikan toimitusjohtajan kesällä aloittanut Risto Lahti on yhdeltä sen tilalta kotoisin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
