Nurmen viljelijä sitoo hiiltä kuin huomaamattaan – "Halua olisi tehdä enemmänkin"

Jani Sääskilahti sanoo haluavansa tehdä vielä nykyistäkin enemmän nurmien hiilensidonnan hyväksi. Ongelmana vain on, että asiasta on vielä varsin vähän tietoa, miten toimia Kuva: Arto Takalampi

Maidontuottaja Jani Sääskilahti ei koe huonoa omaatuntoa viljellessään nurmia lypsylehmien rehuksi, vaikka sellaista roolia maidontuottajille yritetäänkin tarjota.

"Ihminen ei voi hyödyntää nurmia ravinnoksi. Tuotamme ruokaa jalostamalla nurmen märehtijöiden kautta ihmisille käyttökelpoiseen muotoon", hän korostaa.

"Täällä nurmen viljeleminen on ainoa järkevä tapa, ja se onnistuukin näillä mailla erittäin hyvin. Sen pyrin tekemään niin hyvin kuin mahdollista, myös ilmaston ja ympäristön kannalta."

Sääskilahti ja hänen avovaimonsa Katja Salmela pyörittävät Ranualla Välikummun Tila Oy:tä, jonka vuonna 2006 valmistuneessa pihatossa on 65 lypsylehmää, saman verran nuorta karjaa sekä muutama harrastehevonen. Lypsy vaihdettiin robotille vuonna 2009.

Tilan koko 187 hehtaarin peltoala on nurmella. Eläinmäärään suhteutettuna peltoala tuottaa rehua yli oman tarpeen, joten sekä säilörehua että hevosheinää myydään.

Useimmat tutkijoidenkin esittämät nurmiviljelyn hiiltä sitovat toimenpiteet ovat Sääskilahdelle tuttuja, ja hänen mukaansa normaali osa nurmen viljelyketjua. Esimerkiksi täydennyskylvöjä on tehty tilalla jo yli kymmenen vuotta.

"Tavoitteena on, että nurmet olisivat täystiheät mahdollisimman suuren sadontuottokyvyn vuoksi. Myös laji- ja lajikevalinnat ovat arkipäivää: haetaan syväjuurisia lajeja timotein rinnalle."

"Apilan käytöllä on haettu rehuun valkuaista ja sulavuutta sekä typen sitovuutta. Nämä ovat aivan perusjuttuja", Sääskilahti korostaa.

Myös maan rakenteeseen hän panostaa entistä enemmän. Aiemmin näitä ei miettinyt hiilensidonnan kannalta vaan miten kasvi voi ja kasvaa, koska maan kasvukunto pitää olla kunnossa.

Nyt hiilensidonnan korostuessa hän sanoo tarkastelevansa monia muitakin tuttuja toimenpiteitä uudelta kantilta. Samalla ajatus siirtyy siihen, mitä vielä voisi asian hyväksi tehdä.

"Halua olisi tehdä enemmänkin, sillä iso pinta-ala antaa tiettyä pelivaraa. Kysymysmerkkejä on kuitenkin vielä paljon, hän viittaa varsin vähäiseen tutkimustietoon."

"Me viljelijät emme voi suhtautua näihin ilmastoasioihin välinpitämättömästi, koska niillä on vaikutusta tuotteidemme markkinointiin", Sääskilahti korostaa.

Yksi konkreettinen tilalla tapahtunut muutos on nurmen jättäminen aiempaa pidempään sänkeen ensimmäisen rehusadon korjuussa. Näin saadaan lehtimassaa suhteessa enemmän eikä mukaan tule epäpuhtauksia. Sääskilahden mukaan se luo toisen sadon kasvuun lähdölle selvästi paremmat edellytykset varsinkin kuivana aikana ja maksaa itsensä sadossa takaisin.

Tilan korjuuketjut ovat omat. Lehmien säilörehu korjataan noukinvaunulla laakasiiloihin ja paalausketju on käytössä lähinnä hevosheinän teossa.

Normaalisti korjataan kaksi satoa, joista varsinkin ensimmäiseen laitetaan kaikki panokset. Kolmannen sadon korjuuta rajoittaa sen venyminen jo syyskuun puoliväliin.

Ison nurmialan uusiminen liian tiuhaan on niin kallista, että Sääskilahti pyrkii pitämään kierron mahdollisimman harvana. Tavoitteena on päästä vähintään neljän, mutta myös viiden vuoden kiertoon.

"Täydennyskylvöllä voi jatkaa nurmen ikää, jotta rikat eivät valtaa aukkoja. Vaihtelen siinä eri nurmilajeja ja katson omasta mielenkiinnosta, miten ne tilatasolla kasvavat ja maittavat lehmille."

Sääskilahden mukaan täydennyskylvössä pitää kuitenkin olla ajoissa liikkeelle, ja se aloitetaan haraamalla nurmi heti lumien lähdettyä. Näin täydennys pääsee mukaan kasvurytmiin ja toiseen satoon saadaan jo täystiheä kasvusto.

Syyskynnöstä Sääskilahti on luopunut jo vuosia sitten, samoin lietteen hän on mullannut jo pitkään. Ajankohdan hän määrittää ensisijaisesti maan ja kasvin kunnon kannalta.

Lietelantaa ei varsinaisesti separoida, mutta kahta lieteallasta käyttämällä neste- ja kuivajae jo erottuvat. Sekoittamisen sijaan neste pumpataan aina toiseen säiliöön, jolloin neste- ja kiintoaines ovat omissa altaissaan. Ne myös levitetään erillään peltoon.

"Biokaasu kiinnostaisi, mutta se olisi taloudellisesti järkevä vain yhteishankkeena. Se tehostaisi edelleen lannan kierrättämistä ja hyväksikäyttöä", hän laskee.