Maatalouskoulutuksen rahoitus pitää turvata – jo EU:n cap-tavoitteet edellyttävät, että maatiloille on tulevaisuudessakin riittävästi osaajia

Maatalousalan opiskelijat opiskelemassa traktorin nestepumpun hihnan vaihtoa. Kuvituskuva. Kuva: Timo Lindholm

Viljelijöiden määrä on vähentynyt Suomessa vuosikymmeniä, ja myös maatalousalan ammatillisen peruskoulutuksen tarjonta on vähentynyt tuntuvasti. Koulutusta on karsittu sekä aloituspaikkoja että kokonaisia oppilaitoksia sulkemalla. Toisaalta ammattikorkeakoulujen perustamisen jälkeen eli 1990-luvulta alkaen yhä useampi maatilan pitoa jatkava on suunnannut peruskoulun jälkeen lukioon ja hankkinut maatalousalan osaamisensa korkeakoulussa. Siitä huolimatta kymmenen viime vuoden aikana maatalouden perustutkinnonkin on aloittanut keskimäärin 1 550 opiskelijaa vuosittain.

Vaikka ammattikorkeakouluissa opetuksen lähtökohta on työelämälähtöinen, niissä painottuvat esimerkiksi johtamis- ja talousosaaminen huomattavasti enemmän kuin ammatillisessa perustutkinnossa. Siksi käytännön osaamiseen painottuvan ammatillisen peruskoulutuksen tarve ei ole kadonnut mihinkään. Tuotantoaan jatkavia tiloja on yhä yli 40 000, ja tilamäärän vähetessä yhä useammalla tilalla tarvitaan mahdollisesti korkea-asteen tutkinnon suorittaneen yrittäjän lisäksi myös ammattitaitoisia työntekijöitä.

Ilman perustutkintoa ovet maataloustöihin olisivat pysyvästi kiinni monelta kaupungissa kasvaneelta tai niiltä maaseudun kasvateilta, jotka eivät ole kotoisin maatilalta. Myös monelle kaupungissa kasvaneelle maatalouden korkeakoulu- tai yliopisto-opintoja harkitseville maatilatalouden perustutkinto on oivallinen keino hankkia myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä tärkeitä käytännön töiden taitoja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelema rahoitusuudistus uhkaa kuitenkin vaarantaa maatalousalan oppilaitosten mahdollisuudet tarjota riittävän laajan osaamisen takaavia opintoja. Arvioiden mukaan muutos leikkaisi maatalouden perustutkinnon rahoituksesta jopa 25–30 prosenttia jo sen 100 miljoonan euron lisäksi, mistä hallitus päätti jo keväisessä kehysriihessään. (MT 7.6.)

Seuraukset olisivat väistämättä erittäin rajut, jos leikkaus todella nousisi jopa lähelle kolmannesta maatalousopetuksen rahoituksesta. MT:n haastattelema Suupohjan koulutuskuntayhtymä Vuoksin koulutusjohtaja Esko Lehtimäki muistuttaa, että maatalousalan koulutus vaatii samaan tapaan suuret investoinnit koneisiin, kalustoon ja rakennuksiin kuin maatalouden harjoittaminen maatiloillakin. Vakavan huolensa leikkaussuunnitelmien kohtuuttomuudesta ilmaisevat myös Savon Yrittäjien maaseutuyrittäjyyden yhteistyöryhmän edustajat mielipidekirjoituksessaan tämän päivän lehden mielipidepalstalla / (10.6.). Kirjoittajat muistuttavat, että luonnonvara-alan työpaikat ovat maakunnalle erittäin tärkeitä, ja niihin tarvitaan myös tulevaisuudessa osaavia tekijöitä.

Savon Yrittäjien maaseutuyrittäjyyden yhteistyöryhmä arvelevat kirjoituksessaan hallituksen esityksen perustuvat virheelliseen tulkintaan kustannuksista, joita opetukselle välttämättömät oppimisympäristöt, kuten navetat, lampolat ja muut tuotantorakennukset, oppilaitoksille aiheuttavat. Myös Vuoksin Lehtimäki arvioi rahoitusleikkausesityksen perustuvan virheellisiin tietoihin opetuksen kustannuksista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Petri Lempinen vakuuttaa MT:lle, että hallituksella ei ole aikomuksena vaarantaa maatalouden perusopetusta. Korjausta esitykseen siis sopii toivoa – jo siksikin, että EU:n keskeisenä tavoitteena nykyiselle cap-kaudelle on saada maatalousalalle uusia yrittäjiä. EU:n nuorten viljelijöiden tukiehtoihin on ladattu tiukat määrälliset koulutusvaatimukset, joten siksikään hallituksella ei ole varaa vaikeuttaa päätöksillään koulutuksen järjestämistä ja siten aiheuttaa koulutustarjonnan supistumista. Se heikentäisi varmasti nuorten mahdollisuuksia hakeutua alalle.