Eläintautisaneeraus on tilalle iso isku ‒ vakuuttaminen jatkuu toistaiseksi

Salmonellan saneeraaminen on tilalle yleensä kallis ja raskas operaatio. Arkistokuva.  Kuva: Juha Sinisalo

Eläintauti, kuten salmonella voi iskeä käytännössä mille tahansa kotieläintilalle.

”Niin hyville kuin huonoille, pienille ja isoille. Ketään ei pidä ryhtyä siitä osoittelemaan, eikä niin ole tehtykään”, toteaa kehityspäällikkö Jaana Sohlman LähiTapiolasta.

Eläintauteihin ja niistä seuraaviin saneerauksiin pyritään tiloilla varautumaan vakuutuksilla.

Kotieläintilojen vakuuttamisessa Suomessa yleisimpiä ovat ryhmävakuutukset, joista vastaa tuottajan sopimuskumppani, kuten lihatalo tai meijeri. Käytännössä valtaosa esimerkiksi sika- ja siipikarjatiloista sekä nautatiloista on ryhmävakuutusten piirissä. Tilat eivät voi itse valita, ottavatko vakuutuksen vai eivät.

Yksilöllisiä eläintautivakuutuksia tehdään lähinnä niille, jotka eivät pääse ryhmävakuutusten piiriin. Tällaisia ovat esimerkiksi hiehohotellit ja kananmunien suoramyyjät.

Enimmäiskorvausmäärät ovat yksilöllisissä vakuutuksissa alemmat kuin ryhmävakuutuksissa, mutta periaatteet samat.

Vuonna 2020 saneerauksista maksettiin tiloille korvauksia yhteensä 4,3 miljoonaa. Lopetettujen eläinten osuus kuluista on noin 35 prosenttia.

Valtio tuli lopetettuihin eläimiin liittyvissä korvauksissa vastaan määräaikaisella asetusmuutoksella, jonka perusteella tuottaja voi hakea korvausta salmonellatartunnan vuoksi lopetettujen eläinten arvosta.

Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria: vuotta aiemmin korvauksia maksettiin yhteensä peräti 9,6 miljoonaa euroa. Asia ilmenee Eläinten Terveys ETT ry:n toiminnanjohtaja Ina Topparin Eläintautiriskien hallinta -seminaarissa pitämästä esityksestä.

”Vakuutusyhtiöille salmonellasaneeraukset ovat kalliita”, Toppari toteaa. ”Maksajat eli tilat vähenevät, mutta tapaukset joko lisääntyvät tai kasvava tilakoko tekee saneerauksista aiempaa kalliimpia. ”

Vakuutusmaksut ovat nousseet, kuten korvausmäärätkin, Toppari pohtii. Lihatalojen neuvottelemissa ryhmävakuutuksissa on myös hintaeroja.

Vakuutuksen saa, jos tilalla ei ole hakuaikana tautia aktiivisena. LähiTapiolalla ehtona on kahdet puhtaat näytteet. Lisäksi tilalla on oltava jokin yhtiön maatilavakuutuksista. Yksilöllisen vakuutuksen ottajat voivat vapautua vakuutusmaksun verosta, jos verottomuuden edellytykset täyttyvät esimerkiksi siten, ettei tila ole vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Sohlmanin mukaan korvauksia eläintautien vuoksi on maksettu yksilöllisistä vakuutuksista harvoin. Tämä viestii siitä, että riskien hallinta tiloilla on hyvässä kunnossa. Viime vuosien korvattavat tapaukset ovat kaikki johtuneet salmonellasta.

Kotieläintilojen ryhmävakuutusten tekemisestä neuvotellaan vuosittain. Seuraava kerta on edessä kesälomien jälkeen, Sohlman kertoo.

Toistaiseksi yhtiöt ovat jatkaneet vakuuttamista. Tällä hetkellä LähiTapiolassa on muutaman pienemmän toimijan ryhmävakuutukset vakuutettuina.

Nykyisin ryhmävakuutuksen ottajana on oltava esimerkiksi meijeri tai lihatalo, muuten vakuutukset katsotaan ryhmäetuvakuutuksiksi. Ero kahden vakuutustyypin välillä on käytännössä se, onko vakuuutusyhtiön asiakkaana yksittäinen tila, vai tuotantosopimuksen toinen osapuoli. Nyt ryhmävakuutuksen maksaa lihatalo tai meijeri, jotka myös pitävät rekisteriä vakuutetuista.

Saneerauskulut esimerkiksi salmonellatapauksissa ovat nousseet tilakoon kasvamisen myötä valtaviksi, ja tuottajan maksettavaksi jää osassa tapauksista vakuutuksesta huolimatta hyvinkin suuria summia. Valtion taholla selvitetään parhaillaan, miten kustannuspainetta voitaisiin jakaa.

”Asia ei ole helppo ratkaistavaksi, sillä tulokulmia on monta. Huoli on kuitenkin yhteinen ja ratkaisua etsitään. Suomen salmonellattomuudesta ei tingitä”, Sohlman kertoo.

”Tuottajat kokevat, että kallis ja henkisesti raskas saneeraus on jätetty heidän harteilleen. Tapaukset ovat usein hyvin raskaita.”

Euroopan Unionin tukikeino vakuutusmaksuihin on pois laskuista siksi, että sitä ei voi käyttää ryhmävakuutuksiin, joilla valtaosa Suomen kotieläintiloista on vakuutettu.

Suomeen kaavailtu eläintautirahasto tuottajien kesken meni mönkään, ja vaihtoehdoksi on esitetty valtion rahastoa.

Toistaiseksi valtio on tullut saneerauskustannuksissa vastaan sen verran, että se maksaa 75 prosenttia lopetettavien sikojen käyvästä arvosta, jos siat lopetetaan salmonellan takia.

Vakuutusten hinnoittelussa voisi hyödyntää keppiä ja porkkanaa, pohtii Toppari. ”Kuten nuori bemarikuski voi joutua maksamaan kalliimpaa Kaskoa kuin mummo Renaultilla, myös tilat jotka ovat tehneet paljon toimia salmonellariskien alentamiseksi voisivat maksaa alhaisempaa vakuutusmaksua.”

Tämä tulee olemaan yksi tulevaisuuden mekanismi, hän uskoo.

”Keinot tautien torjumiseksi eivät välttämättä ole rahallisesti kalliita, ne pitäisi vain muistaa jokapäiväisessä toiminnassa.”

Lue lisää:

Valtio voi korvata, jos sikoja pitää salmonellan takia lopettaa