Loikka Nokiasta yrittäjäksi kehitysvammaisten pariin

Jussi Ristilän omistama kehitysvammaisten asumipalvelu sijaitsee Kangasalan Pikonlinnassa. Asukkailla on mahdollisuus ulkoiluun, saunomiseen ja uintiin. Kuva: MARKKU VUORIKARI

KANGASALA (MT) Toimitusjohtaja Jussi Ristilän, 45, palaveri Tampereella on venynyt. Poninhäntä heiluen hän pyyhältää Asumispalvelu Ristilän neuvotteluhuoneeseen pahoitellen myöhästymistään. Nopeasti vielä kuppi kahvia ja päästään asiaan.

Siitä ei ole kauan, kun Ristilä painoi 60-tuntista työviikkoa. Nyt yrittäjän tahti on onneksi hellittänyt.

Kehitysvammaisten asumispalvelu avasi ovensa 2010 jouluna. Asiakaspaikkoja on 24 ja hoitajia 1,6-kertainen määrä asiakkaisiin nähden. Luku on Pirkanmaan korkeimpia. Esimerkiksi vanhainkodeissa vähimmäismiehitys on 0,5 työntekijää asukasta kohden.

Asumispalvelu Ristilä on erikoistunut autismin kirjon kehitysvammaisiin, monivammaisiin, liikuntarajoitteisiin ja syvästi kehitysvammaisiin asiakkaisiin.

Ristilälle on kunnia-asia, että myös liikuntarajoitteiset saadaan sängystä ylös ulkoilemaan, uimaan, saunomaan ja syömään.

Kehitysvammaisten asiat ovat tapetilla nyt, kun kehitysvammaisten yhtye Pertti Kurikan nimipäivät valittiin edustamaan Suomea Euroviisuihin.

Punk-kappale Aina mun pitää avautuu Ristilälle erityisen hyvin. Vammaisten hoidossa joudutaan tasapainottelemaan, mihin asioihin asiakkaita voidaan patistaa. Heitä ei haluta pakottaa mihinkään, mutta toisaalta suihkussa on hyvä käydä. Esimerkiksi ulkoiluun houkutellaan, muttei pakoteta.

”Itsemääräämisoikeutta korostetaan ja asiakkaat päättävät omasta elämästään sen verran kuin pystyvät”, Ristilä kertoo.

Jussi Ristilä työskenteli yli kymmenen vuotta Nokiassa. Ensin ”rivi-insinöörinä” ja sitten esimiehenä tuotekehitysprojekteissa. Ura vei Intiasta Englantiin. Sitten homma alkoi tökkiä, vaikka Nokialla meni vielä lujaa.

”Tuli tunne, ettei maailma tarvitse enempää yhä monimutkaisempia matkaviestimiä. Halusin merkityksen työlleni.”

Uuden alan valinta kävi luontevasti, sillä Ristilän vaimo on työskennellyt ikänsä kehitysvammaisten parissa. Lisäksi palveluille on tarvetta, koska laitoshuoltoa on purettu vauhdilla.

Yrittämisessä Ristilän yllätti taloudellisen vastuun taakka. Aluksi se vei yöunet.

”Viisi vuotta sitten Kreikka tuli syliin, mikä heijastui kuntatalouteenkin”, Ristilä muistelee.

Nyt yrittäjän askel on jo kevyempi. Toiminta rullaa ja velat lyhenevät.

”Tulotaso on noussut Nokian vuosista, mutta toisaalta koko ajan joutuu maksamaan siitä, että on työpaikka”, Ristilä ynnää.

”Ei siis olla mitään hoivamiljonäärejä”, hän naurahtaa.

Ristilä suosittelee yrittämistä henkilöille, jotka ovat valmiita tekemään lujasti töitä.

”Siihen ei voi nauliintua, että työviikon pituus on 38 tuntia.  Aina pitää olla tavoitettavsissa.  Senkin kanssa oppii elämään.”

Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä pitää kunkin löytää itse.

Lue aiheesta lisää kiirsastorstain MT:n viikonvaihdesivuilta. Juttu ilmestyi sarjassa Ammatinvaihtajat.