Hinnan nousu helpotti viljatiloilla heikon sadon tuomaa ahdinkoa

Sokerijuurikas oli kannattavuusvertailun selvä voittaja. Ohrakin pärjäsi. Vehnillä ja kevätrapsillä meni heikosti. Kuva: Jukka Pasonen

Neljä vuotta tappiolla laahannut kasvintuotanto kääntyi viime vuonna niukasti plussalle, kun kuivuuden kutistama sato käänsi tuottajahinnat nousuun, ProAgrian tulokset kertovat.

Tuloksissa ei ole kyse kokonaisten tilojen taloudesta vaan siitä, miten eri kasvilajit pärjäsivät: paljonko esimerkiksi kaura- tai vehnähehtaarin tuotot ylittivät sen kustannukset

Tulokset on laskettu viljelyn kehittämisryhmissä mukana olevien tilojen tuloksista. Joukko on Etelä-Suomi-painotteinen ja suhtautuu viljelyyn keskimääräistä kunnianhimoisemmin. Koko Suomen keskiarvot ovat todennäköisesti melkoisesti heikommat.

ProAgriankin keskiarvojen sisältä löytyy niin erittäin hyviä tuloksia kuin isoja miinuksiakin.

Kuivuus verotti viljelykasvien satoja rankasti. Keskimääräisistä sadoista jäätiin viime vuonna 30–50 prosenttia.

Tärkeimpien viljelykasvien sato jäi kotimaan kulutusta pienemmäksi, ja niukkuus lähti nostamaan hintoja. Usean vuoden alhaisten lukemien jälkeen viljan hinta nousi yli 200 euroon tonnilta.

"Merkittävää oli, että nousu kohdistui kaikkiin, sekä elintarvike- että rehukäyttöön tarkoitettuihin viljoihin", johtava asiantuntija Sari Peltonen ProAgriasta toteaa.

Markkinatalous toimi sikälikin, että hinnat olivat noin 15–20 euroa tonnilta eurooppalaisia hintanoteerauksia korkeampia.

Jos tilalla onnistuttiin pääsemään lähelle totuttuja satoja, tulos oli hyvä.

Rehuohran ja kauran taloudellinen tulos oli kevätviljoista paras, koska ne ylsivät lähimmäksi normaalisatoja. Kauran elintarvikekelpoisuutta tosin verottivat mataliksi jääneet hehtolitrapainot.

Ruis oli hinnannousun häviäjä – sen myyntihinta jäi alle 190 euroon tonnilta. Silti se tuotti ProAgrian aineistossa hyvän taloudellisen tuloksen. Syynä olivat hyvät, yli 4 500 kilon hehtaarisadoit.

Ohra ja ruis ylsivät hieman yli 100 euron ja kaura noin 50 euron nettovoittoon hehtaarilta.

Sen sijaan sekä syys- että kevätvehnien tulos painui tappiolle yli 220 euron tonnihinnoista huolimatta. Syynä oli, että niiden sato jäi noin 3 000 kiloon hehtaarilta.

Luomuviljat pääsivät 100–200 euron nettovoittoon hehtaarilta 350–370 euron tonnihinnoilla.

Sokerijuurikas ei ole aiemmin ollut mukana ProAgrian vuosiyhteenvedossa.

Se näytti peittoavan selkeästi muut peltoviljelykasvit hyvällä taloudellisella tuloksellaan.

Sokerijuurikas ei kärsinyt kuivuudesta yhtä pahasti kuin muut kasvit, ja pitkä, lämmin syksy siivitti sen kasvua.

Peltonen tosin huomauttaa, että sokerijuurikkaan aineisto Lohkotietopankissa on selkeästi viljoja pienempi ja tilakohtaiset erityispiirteet voivat siten vaikuttaa tulokseen.

"Tulos antaa kuitenkin viitettä siitä, että tiloilla, joilla on edellytykset ja puitteet valmiina tuotantoon, sokerijuurikas viljelykierrossa on kannattava kasvi ja kohentaa tilan taloudellista tulosta."

Palkokasveista herne pärjäsi paremmin kuin härkäpapu, joka kuivuuden takia lopetti sadonmuodostuksen kesken.

Herneen keskisato Lohkotietopankissa oli yli 3 000 kiloa hehtaarilta. Sillä se pääsi vajaan 90 euron nettovoittoon hehtaarilta.

Myös kevätrypsi ylsi plussalle. Sen aineisto tosin on pienentynyt kevätrapsin vallatessa alaa eikä ole siten kovin edustava.

Kevätrapsin ja härkäpavun tulokset jäivät reilusti, noin 150 euroa hehtaarilta, tappiolle johtuen sadon epäonnistumisesta. Myös niiden hinta jäi jälkeen suhteessa viljan hinnan nousuun.

Kumina on viime vuosina pärjännyt ProAgrian vertailussa hyvin, mutta nyt oli toisin.

Kuminan sadot olivat hyvät niin meillä kuin muualla. Se aiheutti markkinoilla hetkellistä ylituotantoa ja johti hintojen laskuun, Peltonen kertoo.

Aiempien vuosien kokemusten pohjalta hän olettaa, että notkahdusvaihe on nyt ohitettu ja kuminan hinnat lähtevät nousuun.

"Kumina on monivuotisena ja syväjuurisena kasvina hyvä viljelykierrossa, tehokas hiilensitoja ja edistää myös luonnon monimuotoisuutta", Peltonen muistuttaa.