"Isän äkillisen kuoleman jälkeen kaikki piti ajatella uudestaan"– navetan laajennus vaihtui luomuviljelyyn
Elämänmuutokset perhepiirissä laittoivat suunnitelmat uusiksi vuolijokelaisella maitotilalla.
Isäni sairastuminen vauhditti tilan sukupolvenvaihdosta, joten aikaa pehmeään laskeutumiseen ei ollut, maidontuottaja Lasse Alasalmi Vuolijoelta kertoo. Kuva: Anne AnttilaKotitilaansa isännöivä Lasse Alasalmi joutui perhepiirissä tapahtuneiden muutosten takia miettimään uusiksi myös maidontuotannon tulevaisuuden.
Vuolijokelaisisäntä jäädytti laajennussuunnitelmat ja hakee lisää kannattavuutta siirtymällä luomuviljelyyn.
Agrologiksi kouluttautunut Alasalmi on isännöinyt kotitilaansa vuodesta 2001 lähtien.
"Sukupolvenvaihdosta vauhditti isäni sairastuminen. Kahdenkymmenen lypsävän maitotilaa oli jo pitkään pyöritetty maatalousyhtymän nimissä, mutta kun tilan toisena omistajana ollut setänikin halusi luopua, nukuin muutaman yön ja otin tilan nimiini."
Käytännössä Lasse sanoo siirtyneensä lypsytilan isännäksi suoraan koulunpenkiltä.
"Rehellisesti sanottuna en osannut kuvitella itseäni isännän saappaisiin. Olen ollut maataloudesta kiinnostunut, mutta isännyys ei ollut ihan ykkösvaihtoehto", Lasse luonnehtii hymyillen.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Lasse ryhtyi kehittämään kotitilaansa määrätietoisesti, mutta mahdollisimman pienin riskein.
"Olen aina pyrkinyt välttämään isoja investointeja ja sitä kautta tulevaa velkaa. Ensimmäiset viisi vuotta isännöin tilaa vanhan kaavan mukaan. Vasta vuonna 2006 parsinavetta vaihtui lypsyasemalla varustettuun pihattoon ja eläinmääräkin lisääntyi."
Tällä hetkellä Alasalmen pihatossa on noin 40 lypsävää ja nuorkarja.
"Ainakin toistaiseksi mennään tällä määrällä. Laajentaminen toki kiinnostaisi, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en uskalla ottaa riskiä. En velan enkä jaksamisenkaan suhteen."
Alasalmi perustelee päätöstään muuttuneilla olosuhteilla.
"Isäni äkillinen kuolema ja samaan aikaan myös omassa perheessäni tapahtuneet elämänmuutokset loivat murheellisen varjon tilan ylle. Kaikki piti ajatella uudestaan ja surun keskellä tämä ei ole ollut helppoa", hän luonnehtii hiljaisena.
Reilun kahden vuoden ajan Alasalmi on hoitanut lypsykarjatilaansa käytännössä yksin.
"Onneksi samassa pihapiirissä asuva setä sekä naapurit ovat ojentaneet tiukan paikan tullen auttavan kätensä. Moittia ei voi myöskään paikallista lomitusjärjestelmää."
"Pikkuhiljaa arki alkaa kantaa, mutta suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet ja elämä on alkanut niin sanotusti puhtaalta sivulta."
Välillä hän ehti miettiä jopa tuotannonsuunnan muutostakin, mutta kannattavuuslaskelmat eivät puoltaneet emolehmien hankkimista.
"Maidontuotannolla jatketaan ja hyvä näin. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on nostaa tuotoksia ja sen jälkeen on helpompi miettiä seuraavaa siirtoa."
"Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat pieniä, mutta jos kaikki menee mallilleen, niin karjamäärän lisääminenkään ei ole pois suljettua. Myös siirtyminen lypsyrobottiin on jossakin vaiheessa mahdollista", Lasse pohtii toiveikkaana.
Tällä hetkellä Alasalmi sanoo keskittyvänsä kuitenkin luomuviljelyyn ja sen kehittämiseen.
"Pellot ovat entuudestaan nurmella, joten siirtyminen on tältä osin helpompaa. Luomuviljelyn kautta haen luonnollisesti lisää kannattavuutta, mutta kylkiäisenä voin tutustua myös erilaisiin lajikevalintoihin."
"Myös peltojen kasvukuntoon tulee tässä vaiheessa kiinnitettyä erityishuomio, joten luulen tehneeni oikean siirron."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

