Päätoimittaja Kontro: MT on huutavan ääni erämaassa

MT:n päätoimittaja Lauri Kontro 60v. Kuva: Kari Salonen

Lauri Kontro uskoo, että hyvin tehdyillä sanomalehdillä on kysyntää myös tulevaisuudessa. Näin siitä huolimatta, että digitalisoituminen on edennyt nopeasti ja monet sanomalehdet ovat vaikeuksissa.

Kontron mukaan MT:n myönteisen kehityksen takana on se, että lehti on aidosti valtakunnallinen talouden erikoislehti ja on keskittynyt niihin asioihin, mitkä se osaa.

”Lukijakunnan monipuolistuminen on kasvun edellytys samoin kuin ammattitaitoiset tekijät. Lehti kiinnostaa perinteisten maatalousyrittäjien lisäksi metsänomistajia, maaseutuyrittäjiä ja kaupunkilaisia, joilla on toinen jalka maaseudulla. MT:tä lukevat ihmiset, jotka tykkäävät ruuasta, haluavat tietoa EU:sta, maaseudusta ja metsästä.”

Lukijakunnan monipuolistuminen ei ole esteenä sille, että MT on maaseudun äänenkannattaja.

”Emme ole kaikissa asioissa samaa mieltä valtamedian kanssa. Meillä on oma linjamme ja pyrimme tuomaan asioista esiin toisiakin näkökulmia. Suomi on muuttunut yksiääniseksi. On hyvä, että kuuluu toisenlaisiakin ääniä, huutavan ääni erämaassa.”

Suomalaisen maaseudun tulevaisuus näyttää Kontron mielestä pitkällä tähtäimellä hyvältä. Ruokapula antaa hyvät mahdollisuudet panostaa ruuan tuotantoon.

”Tulevaisuus edellyttää, että tehdään järkeviä poliittisia päätöksiä. Maaseudusta ei pidä tehdä hyvinvointipuistoa ja reservaattia, vaan sen tulevaisuus pitää rakentaa kestävälle taloudelliselle pohjalle. Maaseutu on hyvä paikka asua ja yrittää, ja sen voimavarat pitää ymmärtää käyttää hyväksi.”

Suomen yksi suurimmista kilpailueduista tulee olemaan puhdas vesi ja suuret metsävarat.

”Meillä on puhdasta vettä huikeat määrät. Se on tulevaisuudessa kova strateginen kilpailuetu. Metsät kasvavat sata miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja sitovat merkittävästi hiiltä.”

Kontro on Suomen metsästäjäliiton puheenjohtaja ja eurooppalaisten metsästäjäjärjestöjen kattojärjestön varapuheenjohtaja. Saako toimittajalla olla sidoksia?

”Ei kai sellaista ihmistä olekaan, jolla ei olisi jonkinlaisia sidoksia. Julkisessa tehtävässä toimijoiden kohdalla on tietenkin hyvä, että sidokset tiedetään. Tämä koskee tietenkin myös toimittajia.”