”Hyvää oppia viljelijän arjesta”
Jaakko Rikkola selittää kansanedustaja Mirja Vehkaperälle, miten sonnit kasvatetaan pienistä vasikoista yli 300-kiloisiksi lihaskimpuiksi. Mukana myös Sirpa Törmikoski (oikealla). Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoUTAJÄRVI (MT)
”Kyllä tämä hyvää oppia on ollut. En minä tunne maatilan arkea oman elämäni kautta.”
”Isäni on ammattikalastaja, joten sen puolen tunnen hyvin, mutta nämä viljelijän asiat on opiskeltava”, kertoo kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.) Oulun Haukiputaalta.
Maaseutunuorten kummitilatoiminta on tuonut Vehkaperän Utajärven Sotkan kylälle Jaakko Rikkolan tilalle. Tarkoitus on, että tietoja vaihdetaan puolin ja toisin myös vierailun jälkeen.
Ensin tutustutaan tilan navettaan, jossa on tilaa 230 lihasonnille. Käydään läpi Rikkolan jokapäiväiset työt sekä toimeentuloa nyt uhkaavat asiat. Sen jälkeen istutaan kahvipöytään.
”Meillä eduskunnassa äänestetään koko tämä viikko valtion budjetista, siitä mihin rahoja käytetään. Millaiset terveiset sinä annat siihen”, Vehkaperä kysyy Rikkolalta.
”No ei ainakaan enää saa leikata. Mieluummin pitää saada lisää rahaa.”
Vehkaperä ja Rikkola ovat yhtä mieltä siitä, että EU:n säännöt tekevät suomalaisen viljelijän elämän vaikeammaksi kuin etelä- tai keskieurooppalaisen virkaveljen.
Hirmuinen esimerkki on raakamaidon myyjille annettu opas huomioon otettavista ja noudatettavista asioista. Sen pituus on 30 liuskaa. Vähempikin karkottaisi tinkimaidon myynnistä.
”Meillä ollaan niin tarkkoja kaikessa. Säännöt katsotaan pilkulleen”, Vehkaperä sanoo.
”Paljon auttaisi sekin, että valtio pitäisi kiinni omasta osastaan sopimuksia. Mutta ei pidä”, Rikkola moittii.
”Kenelle muulle kuin viljelijälle voidaan ilmoittaa, ettei teille makseta sitä mitä luvattiin kun ei ole rahaa”, Rikkola ihmettelee.
”Meille niin voi tehdä. Tai sanotaan, ettei rahaa tule sinä päivänä kuin on maksupäivä vaan ehkä vasta ensi vuonna.”
”En minä voi sanoa laskujen maksamisen sijaan, että ei ole rahaa, maksan sitten myöhemmin.”
Vehkaperä haluaa tietää, millaiseksi Rikkola ajattelee tilansa 10 tai 15 vuoden kuluttua.
”Ei voi ajatella niin pitkälle. Seuraava tärkeä vuosi on 2015, kun EU-rahoitukset muuttuvat. Sen jälkeen tiedetään enemmän.”
”Tilaa on pidettävä vielä kolmisen vuotta, tai joutuu maksamaan tuet takaisin. Muu on hämärän peitossa.”
Rikkola otti tilan kokonaan omiin nimiinsä vuonna 2006. Sitä ennen tila oli yhtymänä.
MTK-Pohjois-Suomen väliaikainen toiminnanjohtaja Sirpa Törmikoski sanoo epävarmuutta yhdeksi pahimmista ongelmista. Se vie voimia ja kuluttaa.
”Ei saisi käydä niin, että maataloustuottajat uuvutetaan byrokratialla ja leikkauksilla.”
”Jos elinkeino ajetaan alas, ei se nouse uudestaan kovin helposti. Samalla menetetään 300 000 työpaikkaa ja joudutaan tuontiruuan varaan. Kuka uskoo, että sitä riittää myös pahoina aikoina?”
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
