Isot ketut valtaavat alaa, mutta kurttukettu on poikkeuksellinen näky

Sinikettujen koko on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Kuvan ketulla on ylipainoa. Iso koko on yhteydessä muun muassa huonompaan jalkaterveyteen. Kuva on MT:n arkistosta vuodelta 2016. Kuva: Johannes Tervo

Oikeutta eläimille julkaisi tiistaina kuvia huomattavan kurttunahkaisista ketuista. Kyseessä olevia tiloja käydään läpi, kertoo Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura. Kuva: Oikeutta eläimille

1980-luvun lopulla jalostuksessa käytettiin poikkeuksellisen suuria kettuja. Elinkeino kuitenkin luopui niiden käytöstä.

Kettujen koko on sittemmin lähtenyt uuteen nousuun: Luonnonvarakeskuksen vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan sinikettujen koko on viime vuosina kasvanut merkittävästi.

Kookkaus on tullut jalostuksessa ikään kuin kaupan päälle: iso koko ja nahan laatu ovat toisiinsa kytkeytyneitä ominaisuuksia.

Suuri koko ei itsessään ole hyvinvointiongelma, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tarja Koistinen muistuttaa. Nopeakasvuisuus suhteessa luuston kehitykseen, lihavuus tai kurttuisuus taas voivat olla.

Huomattavan lihavien kettujen osuus oli MTT:n vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan tutkituilla tiloilla enimmillään noin 20 prosenttia.

Lihavuus on yhteydessä moneen hyvinvoinnin riskitekijään kuten huonompaan jalkaterveyteen, sanoo erityisasiantuntija Tiina Kauppinen Eläinten hyvinvointikeskuksesta.

Tuoreempaa tietoa saadaan, kun tänä vuonna käynnistyneiltä WelFur-auditoinneilta julkaistaan tuloksia. Suomen kaikki turkistilat ovat auditoinnin piirissä.

Kettujen ulkomuoto nousi julkiseen keskusteluun viime tiistaina, kun mediassa levisi kuvia ja videomateriaalia siniketuista viideltä tilalta. Kuvissa näkyy kettuja, joiden löysä nahka toi mieleen äärimmilleen jalostetun shar pei -koirarodun.

Kuvat ovat olleet uutisissa myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kyseisten tilojen läpikäynti on aloitettu, ja tiloista on tehty viranomaisilmoitus, kertoo Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura. Hän korostaa, ettei kuvissa nähty tilanne ole yleinen.

Liitto kertoo tiedotteessaan, ettei turkisala hyväksy ylisuuria eikä sairaita eläimiä.

”Turkisala on tiedostanut sinikettujen ruokinnassa esiintyviä ongelmia. Asiaa korjaamaan on keväällä perustettu erillinen työryhmä, joka on kehittänyt ruokinnan optimointijärjestelmiä tilojen tueksi.”

Kettujen koon kasvu ei ole ongelma, vaan ruokinta ja sen optimointi, Tiura painottaa. Suuri koko ei vielä tarkoita lihavuutta.

Myös Koistinen hätkähti videolla näkyvien kettujen ulkomuotoa. ”Mielestäni tuollainen ulkonäkö ei ole ketuilla yleistä, ja aika paljon olen tiloilla kiertänyt.”

Taustalla voi olla myös löysänahkaisuutta suosiva jalostus, Koistinen pohtii.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajin Liiton asiantuntija­eläinlääkäri Johanna Korpela kertoo, että kuvissa näkyy todennäköisesti siitoseläimiä.

”Eläimet on kuvien perusteella kuvattu todennäköisesti kevättalvella, sillä kuvissa on pimeää ja maassa lunta. Kettu on arktinen eläin, joka syö kaiken, minkä saa, minkä vuoksi se lihoo herkästi talvella. Kun siitoskausi lähestyy, sitä alkavat kiinnostaa muut asiat kuin ruoka ja se laihtuu. Löysä nahka on luonnollinen seuraus laihtumiselle.”

Poimunahkaisia kettuja tapaa yleensä talvella, allekirjoittaa Eviran ylitarkastaja Sanna Varjus.

Taustalla ovat ongelmat sekä ruokinnassa että jalostuksessa, Varjus sanoo. ”Suuria painonvaihteluita pitäisi välttää.”

Varjusta kettujen yleinen koon kasvu ja paino-ongelmat huolettavat. Kookkaimpia ovat siitosurokset.

”Kukkaro ohjaa liikaa. Kokoon olisi pitänyt puuttua enemmän. Kettujen luusto ei kestä, ja silmäongelmiakin tulee helpommin. Myös häkkikoot tulevat vastaan”, Varjus pohtii.

Alalla tutkitaan aktiivisesti, miten jalostusta vietäisiin eteenpäin eläinten koon kasvamatta, kertoo Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton tutkimusjohtaja Jussi Peura.

Hyvinvointia kehitetään turkiseläimillä myös muun muassa jalostusohjelma WebSampon avulla. Erityisesti WelFuriin kohdistuu alalla suuria odotuksia.

Se on turkiseläinten hyvinvoinnin mittaamiseen yliopistojen yhteistyöllä kehitetty menetelmä.

”Turkishuutokaupat ovat sitoutuneet WelFuriin niin, että ne ottavat turkiksia vastaan vain auditoinnissa mukana olevilta tiloilta”, Peura kertoo.

WelFurissa tarkastellaan esimerkiksi eläimen kuntoluokkaa ja liikkumiskykyä.

Alalla on parhaillaan meneillään myös esimerkiksi jalkarakennetta mittaava Kestävät jalat -hanke.