”Rypsiä ei pitäisi unohtaa viljelykierrosta”
Kylmäpuristettu öljy on kullankeltaista ja maistuu oikeasti rypsiltä, Perttu Korolainen kertoo. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoTURENKI (MT)
Kankaisten Öljykasvien toimitusjohtaja Perttu Korolainen on huolissaan rypsin viljelyinnon hiipumisesta. Ala on pienempi kuin vuosiin, ja moni viljelijä kertoo pelkäävänsä, ettei sadolle jatkossa löydy ostajaa.
Sadon käsiin jäämistä ei tarvitse pelätä, Korolainen sanoo. ”Alalla on paljon virkeitä toimijoita, ja tuotteelle riittää varmasti markkinoita.”
Kankaisten Öljykasvit on yksi näistä virkeistä, Korolaisen sanoin pienistä suurin.
Puristamo tuottaa vuodessa hiukan päälle 200 000 litraa rypsiöljyä. Tämän kokoluokan laitoksia on Suomessa kolme muuta, ja lisäksi iso joukko pieniä.
Joukko hämäläisiä viljelijöitä perusti Kankaisten Öljykasvit 1994. Kesällä 2005 omistajiksi tulivat Karl ja Jan Fazer.
Yhtiön Virgino on myynnin arvolla mitattuna Suomen toiseksi myydyin ruokaöljy. ”Siis kaikista öljyistä, ei vain rypsiöljystä”, Korolainen täsmentää.
Öljyä viedään myös Venäjälle. Itänaapurissa olisi Korolaisen mukaan isot markkinat, mutta vienti vaatii valtavasti työtä.
Kankaisten Öljykasvien valmistusmenetelmä eroaa suurista puristamoista. Lämpöä tai uuttoa ei käytetä, vaan öljy irrotetaan siemenistä huoneenlämmössä puristamalla ja suodatetaan mekaanisesti.
Lopputuloksena on kullankeltainen öljy, jossa rypsin maku tuntuu selvänä. ”Ero on vähän kuin kuoritulla ja kokojyväviljalla: jälkimmäisessä on enemmän makua ja se on terveellisempää”, Korolainen sanoo.
Kylmäpuristuksessa öljyn laatua ei puristusvaiheessa voi muuttaa, joten raaka-aineen pitää olla ensiluokkaista.
Rapsia yritys ei käytä, koska sen lehtivihreäpitoisuus on usein liian korkea.
Kankaisten Öljykasvit käyttää pelkästään kotimaista raaka-ainetta, mistä kertoo myös pullojen joutsenlippumerkki.
40 prosenttia tuotannosta on luomua. Sen osuus on kasvanut tasaisesti.
Sopimustuottajia on muutama kymmenen. ”Enimmillään heitä oli noin sata. Määrä on laskenut, mutta kokonaisala pysynyt”, Korolainen kertoo.
Hän kehuu sopimustuottajien ammattitaitoa. ”Rypsi ei ole mikään vasemmalla kädellä viljeltävä kasvi, vaan vaatii rautaista osaamista.”
Kolme viime vuotta ovat olleet rypsille vaikeita. Kokeneimmille viljelijöille katastrofivuosia ei kuitenkaan juurikaan tule, Korolainen toteaa.
Yritys on joka vuosi saanut kotimaasta riittävästi raaka-ainetta, mutta luomurypsin saatavuus alkaa olla veitsenterällä. ”Kysyntä kasvaa koko ajan, mutta tuotanto vain vähenee.”
Rypsin puristuksesta jäävä rouhe myydään Turengista viljelijöille ja pienille rehunvalmistajille. Valkuaispitoisen rouheen kysyntä on kova. ”Kaikki menee saman tien.”
Korolainen huomauttaa, että öljykasvit ovat oleellinen osa Suomen valkuaisomavaraisuutta.
Niillä on paljon muitakin positiivisia vaikutuksia. Rypsille käytetty pinta-ala on useimmiten poissa ”ylituotantoherkiltä” kasvilajeilta, hän muistuttaa.
Öljykasvit ovat myös hyvä lisä kasvinvuorotukseen.
Kun rypsin hintakehitys lisäksi on viljaa vakaampi ja tuotanto- ja varastointikustannukset melko alhaiset, Korolainen toivoo, että ne säilyvät mahdollisimman monen tilan kasvivalikoimassa.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
