60 lehmän tilalla viivan alle voi parhaimmillaan jäädä jopa 30 000 lisäeuroa nurmituotantoa tehostamalla - Maatalous - Maaseudun Tulevaisuus
Maatalous

60 lehmän tilalla viivan alle voi parhaimmillaan jäädä jopa 30 000 lisäeuroa nurmituotantoa tehostamalla

"Tavoitteeksi pitäisi ottaa ainakin kahden tonnin nosto nurmen keskisatoon."
Jukka Pasonen

Moni maitotila pystyisi kohentamaan tulostaan selvästi, jos nurmen tuotantoon satsattaisiin kunnolla, tutkimuspäällikkö Juha Salopelto Hankkijalta sanoo.

Aiemmin viljatutkimusta tehnyt Salopelto kertoo saaneensa suorastaan nurmiherätyksen. "Nurmipuolella tehostamismahdollisuudet ovat huikeasti viljaa suuremmat!"

Suomessa säilörehunurmen keskisato on vain 5,5 tonnia kuiva-ainetta hehtaarilta.

"Meidän koeruuduilla on päästy parhaimmillaan yli 13 tonniin. Tavoitteeksi pitäisi ottaa kautta linjan ainakin kahden tonnin nosto keskisatoon."

Hankkijalla on nurmen havaintokaistoja kuudella paikkakunnalla Lahdesta Simoon.

Mikkelissä nurmea on tutkittu nyt kaksi vuotta. Sieltä Salopelto on tehnyt tarkat laskelmat, jotka kertovat, että reipas panostus nurmen lannoitukseen voi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tutkimus on osa Luonnonvarakeskuksen vetämää VarmaNurmi -hanketta.

Mikkelin havaintolohkoilla on verrattu kahta viljelytapaa.

Niin sanottu säästövaihtoehto vastaa sitä, mitä monella tilalla käytännössä noudatetaan. Ensimmäiselle sadolle annettiin Suomensalpietarissa 70 kiloa typpeä hehtaarille. Toinen sato sai 30 kuutiota lietettä sekä 30 kiloa typpeä salpietarissa. Kolmatta satoa ei lannoitettu.

Kasvuohjelma-vaihtoehto sai selvästi enemmän typpeä ja lisänä monipuolisesti muitakin ravinteita oheisen taulukon mukaan. Myös kolmas sato lannoitettiin. Kaikkiaan typpeä annettiin 244 kiloa ja fosforia 25 kiloa, kun säästövaihtoehdon vastaavat määrät olivat 174 ja 15 kiloa.

Kustannuksissa oli selkeä ero. Säästövaihtoehdon lannoitteisiin kului 86 euroa hehtaaria kohti, kasvuohjelmavaihtoehdon 218 euroa.

Reilummin lannoitettu nurmi tuotti hehtaarilta 3,5 tonnia enemmän kuiva-ainetta. Valkuaissato oli selvästi suurempi ja hivenaineita oli reilummin.

”Tässä tapauksessa kummakin menetelmät tuottivat ruokinnallisesti hyvän laadun”", Salopelto toteaa.

Kun näistä kahdesta säilörehuvaihtoehdosta rakennettiin 60 lypsävän karjalle sopiva ape, ohra-, rypsirouhe- ja kivennäistäydennystä tarvittiin reilummin lannoitetulle vaihtoehdolle 3 000 euron arvosta vähemmän vuodessa.

Rehun koostumusta enemmän säästöä toi sen määrä.

Kun eri vaihtoehtojen tiedot syötettiin Valion nurmen tuotantokustannuslaskuriin, säästövaihtoehdon tuotantokustannukseksi tuli 25 senttiä per säilörehun kuiva-ainekilo, tehokkaamman vaihtoehdon kustannukseksi 15 senttiä kilolta.

Laskurissa ovat mukana tuotantopanokset, kone- ja ihmistyö, pääoma ja käytetty pinta-ala.

Lopputuloksena Salopelto laskee, että 60 lypsävän tilalla viivan alle jäi tuotantoa tehostamalla 30 000 euroa enemmän vuodessa.

Lisäksi peltoa tarvitaan tämänkokoisella tilalla säilörehun tuotantoon 22 hehtaaria vähemmän. Sen voi joko jättää vuokraamatta, jos tuotetaan vuokramaalla, tai tuottaa alalla myyntikasveja.

Jukka Pasonen
Lue lisää

Kylmyys, märkyys ja sateet painoivat jarrua kevätkylvöille – nyt kuivuus hidastaa orastumista ja nurmien kasvua

Viljatori valjastettiin auttamaan valkoposkihanhien aiheuttamasta rehupulasta kärsiviä tiloja

Appeen teko tehokkaaksi sujuvilla rehupihan reiteillä

Koneviesti: Suomalaisilla karjatiloilla niittosilppuri yleistyi vasta 1970-luvulla, vaikka AIV-rehua on tehty meillä 90 vuoden ajan