13 vuoden kokemus kerääjäkasveista: Vierelän tilalla saatu isoja hyötyjä pienellä rahalla ja vaivalla - Maatalous - Maaseudun Tulevaisuus
Maatalous

13 vuoden kokemus kerääjäkasveista: Vierelän tilalla saatu isoja hyötyjä pienellä rahalla ja vaivalla

Ympäristö kiittää, mutta niin kiittää viljelijän talouskin, uuden oppaan kirjoittanut Eliisa Malin sanoo.
Kari Salonen
Kauran alla kasvavat apilat, italianraiheinä ja hunajakukka voivat hyvin, Eliisa Malin esittelee 11-vuotiaalle Villelle.

Viime syksyn rankat sateet ovat monella tuoreessa muistissa. Ne huuhtoivat mukaansa pintamaata tasaisiltakin lohkoilta, eikä sänki näyttänyt suojaavan maata ollenkaan.

"Me olimme tosi onnellisia jokaisesta lohkosta, jolla kasvoi kerääjäkasveja", vihtiläinen maanviljelijä ja agronomi Eliisa Malin sanoo.

Eliisa ja Mika Malinin 150 hehtaarin luomutilalla on käytetty kerääjäkasveja jo vuodesta 2008. Eliisa Malin on niistä edelleen innoissaan – vuosi vuodelta enemmän.

Yksi niiden hyödyistä näkyi selvästi viime syksynä.

"Viljelijä panostaa pintamaan hyvään kasvukuntoon aikaa, vaivaa ja rahaa. Totta kai maan halutaan pysyvän siinä missä kuuluu eikä lähtevän sadevesien matkaan. Tässä kerääjäkasvit toimivat hyvin."

Viime syksystä Eliisa Malin on työskennellyt tilan lisäksi BSAG:lla eli Baltic Sea Action Groupissa. Lähes ensi töikseen hän pääsi kirjoittamaan viljelijöille tarkoitetun kerääjäkasvioppaan.

Kun takana on vuosien kokemus asiasta, kirjoittaminen oli äärettömän kiinnostavaa, Malin sanoo.

"Minulle annettiin tehtäväksi kirjoittaa 20 sivua. Hyvin pian oli pakko soittaa esimiehelle, ettei onnistu – ei tämä mahdu 20 sivuun."

Lopputulos on 44-sivuinen, perusteellinen ja käytännönläheinen julkaisu.

Malinien omistamalla Vierelän tilalla on tuotettu monenlaista. Kaksi sukupolvea sitten tilalla oli porsitussikala. Seuraava sukupolvi jatkoi viljalla ja vaihtoi luomuun 1994.

Eliisa ja Mika Malin astuivat remmiin 2007. He tuottivat yhdessä vaiheessa muun muassa tarkastettua valkosipulin istukasta.

"Helpomminkin ihminen voi tappaa itsensä", Eliisa Malin puuskahtaa. "Se roponen, joka siitä hirmuisesta työstä jäi käteen, ei millään lailla korvannut vaivaa."

Nyt tila luottaa luomuviljaan. Pääkasvit ovat kaura ja härkäpapu.

Kerääjäkasveja alettiin tilalla kokeilla ensin siksi, että herneen puinti sujuisi märemmissäkin oloissa. Ne paransivat maan kantavuutta heti. "Tosi äkkiä saatiin konkreettista hyötyä!"

Toinen tärkeä syy oli rikkakasvien hallinta. Jos luomukasvustoon jää aukko, sen täyttävät rikat – tai hyödyllinen kerääjäkasvi.

Joka tilalla on omat kerääjäkasviseoksensa ja kylvökäytäntönsä. Malineilla yleisin seos on italianraiheinä ja valkoapila. Ne kylvetään samaan aikaan satokasvin kanssa.

Kun vilja tai härkäpapu puidaan, alla oleva kasvusto saa yhtäkkiä valoa. Se pinkaisee rehevään kasvuun.

Parhaimmillaan kerääjäkasvi yhteyttää joulukuulle asti. Se pitää maan kasvipeitteisenä, sitoo satokasvilta jääneitä ravinteita, ehkäisee eroosiota ja ravinnevalumia, kuohkeuttaa maata juurillaan ja parantaa maan pieneliöstön elinoloja. Sen hyötyihin kuuluu myös hiilensidonta.

"Sekä ympäristö että tilan talous hyötyvät", Eliisa Malin sanoo. "Kun maan kasvukunto paranee, kohenevat myös sadot."

Tuholaispainettakin kerääjäkasvit vähentävät, hän arvioi. Monipuolisessa kasvustossa viihtyvät niin pölyttäjät kuin petohyönteiset.

Kun kerääjäkasveja aikanaan alettiin viljellä laajemmin, moni pelkäsi, että ne kasvavat yli varsinaisen viljelykasvin, tukahduttavat sen kasvua ja vaikeuttavat puintia.

"Näin ei ainakaan meillä ole käynyt kertaakaan", Eliisa Malin sanoo.

Hän painottaa, että joka tilalle ja joka lohkolle on valittava oikea kasvi tai seos. Yksi resepti ei sovi kaikille.

Kasvien valintaa helpottamaan BSAG:n nettisivuilla on julkaistu Tuomas Mattilan laatima exel-muotoinen kerääjäkasviratkaisin. Se kysyy, mitä viljelijä haluaisi saada seoksellaan aikaan ja mitä se saisi maksaa. Sitten laskuri ehdottaa eri vaihtoehtoja.

Vierelän tilalla kokeilut jatkuvat. Karjanlantaa, jankkurointia, eri muokkausmenetelmiä...

"Meillä on periaate, että osallistumme hankkeisiin ja tutkimuksiin ja kokeilemme kaikkea mahdollista, toistenkin puolesta", pariskunta kertoo. "Otetaan kyllä usein turpaankin, mutta se kuuluu pelin henkeen."

Eliisa Malin haaveilee karjasta. "Mikään ei ole niin hienoa hiilensidonnan ja monimuotoisuuden kannalta kuin laiduntavat eläimet."

Tavoite on koko ajan kirkkaana mielessä: Tilan seuraavalle viljelijälle jätetään aikanaan elävä, tuottava peltomaa ja ekologisesti ja ekonomisesti terve yksikkö.

Kerääjäkasvit

Kerääjäkasvi voidaan kylvää pääkasvin kylvön yhteydessä, ensimmäisen rikkaruiskutuksen jälkeen tai puinnin jälkeen.

Kylvötapoja on monta: kevätkylvö onnistuu piensiemenlaatikosta, vantaiden kautta tai hajakylvönä pääsatokasvin kylvön jälkeen.

Kerääjäkasvin hehtaarikustannusta on vaikea sanoa, sillä se riippuu valituista lajeista ja kylvömäärästä. Malinien tilalla kustannus on 6–7 euroa hehtaarille.

Kerääjäkasveilla on monia hyötyjä:

• nostavat satotasoa maan kasvukunnon paranemisen kautta

• hoitavat maan vesitaloutta

• vähentävät ravinnevalumia ja tehostavat ravinnekiertoja

• pienentävät lannoitekustannuksia

• vähentävät torjunta-aineiden käyttötarvetta

• ehkäisevät eroosiota

• lisäävät monimuotoisuutta

• lisäävät peltomaan hiilensidontaa

Lähde: BSAG:n Kerääjäkasviopas

BSAG:n kerääjäkasviopas ja kerääjäkasviratkaisin

Lue lisää

Salolainen maatalousyrittäjä Aki Riski on etsinyt kerääjäkasveille tehokkainta kylvötekniikkaa: "Kerääjäkasvien kylvössä ongelmana on pieni siemenkoko"

Kerääjäkasvi auttaa viljelijää ja ilmastoa

Kerääjäkasveja, kasvipeitteisyyttä ja vaihtelevat viljelykierrot – monimuotoinen pelto tuo paremman tuoton

Kerääjäkasvit olisivat oivallinen vesistö- ja ilmastoteko, mutta silti niiden ala on puolittunut – syynä hallinnollinen päätös