Vesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet kurissa maatalousalueilla - Suomen sisävesistöjen, rannikkovesien ja pohjaveden nitraattipitoisuudet ovat yleisesti ottaen alhaisia verrattuna muihin Euroopan maihin

Ravinteita pellolta keräävien kasvien suosio on kasvanut, Suomen ympäristökeskus toteaa. Ne vähentävät ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Kuvassa apilaa öljyhampun aluskasvina. Kuva: Kari Salonen

Pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat maatalouden kuormittamilla alueilla pysyneet keskimäärin ennallaan, Suomen ympäristökeskus (Syke) tiedottaa.

Tulokset selviävät tuoreesta raportista, joka koskee nitraattidirektiivin raportointijaksoa 2016–2019. Maatalouden nitraattipäästöjen vaikutukset pinta- ja pohjavesiin raportoidaan EU:lle neljän vuoden välein.

Nitraatti on typen yhdiste, joka on yksi pahimmista vesistöjen rehevöittäjistä.

Syken mukaan nitraatin pitoisuudet nousivat tuoreimmalla raportointijaksolla kahdeksassa Etelä-Suomen maatalousvaltaisen alueen joessa ajoittain lähelle EU:n asettamaa raja-arvoa eli 25 milligrammaa nitraattia litrassa tai ylittivät sen.

”Suomen sisävesistöjen ja rannikkovesien nitraattipitoisuudet ovat kuitenkin yleisesti ottaen matalalla tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin”, limnologi Sari Mitikka Sykestä kertoo.

Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina tai laskeneet lievästi. Vakaita trendejä oli vuositasolla 70 prosentissa ja talvikaudella 54 prosentissa havaintokohteista.

Lievästi laskevia trendejä havaittiin eniten järvien ja rannikkovesien talvikauden pitoisuuksissa. Voimakkaasti laskevia trendejä oli niin rannikkovesien talvikauden pitoisuuksissa kuin joki- ja rannikkovesien maksimiarvoissakin.

Lievästi nousevia trendejä oli eniten järvien keskipitoisuuksissa ja voimakkaasti nousevia trendejä jokien enimmäisarvoissa.

Pintavesien rehevyystason trendeissä havaittiin hieman enemmän laskevia kuin nousevia muutossuuntia.

Kuormitustarkastelussa todettiin, että Pohjanlahteen päätyvä typpikuormitus, josta osa on nitraatteina tai muuntuu nitraateiksi vesistössä, on selvästi laskenut edellisen raportoinnin jälkeen.

Saaristo- ja Selkämeren alueilla kuormituksessa ei ole tapahtunut muutosta.

Maatalouden osuus typpikuormituksesta on Syken mukaan 50–60 prosenttia Saaristomereen, Selkämereen sekä Suomenlahteen purkautuvien jokien valuma-alueilla. Pohjanlahden valuma-alueilla maatalouden osuus typpikuormituksesta on noin 40 prosenttia.

Pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohjavesimuodostumiin.

Pohjavesille asetettu nitraatin raja-arvo, 50 milligrammaa litrassa, ylittyi kuitenkin neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella jaksolla 2016–2019.

Valtaosin pitoisuudet olivat alle 25 milligrammaa litrassa. Edelliseen raportointijaksoon verrattuna tilanne oli vakaa puolessa kohteista ja lievästi laskeva noin viidesosalla kohteista.

Maatalouskäytännöissä ei Syken mukaan tapahtunut olennaisia muutoksia verrattuna edelliseen raportointijaksoon. Typpilannoitus on kokonaisuudessaan vähentynyt jonkin verran, mutta typpitase on puolestaan kasvanut edelliseen raporttiin verrattuna.

Kotieläinvaltaisilla alueilla lantaa on paikallisesti paljon lannoitustarpeeseen nähden.

Eläinrehujen tuonti Suomeen on kasvanut, mikä lisää Suomen maatalouden ravinnekiertoon tulevan typen ja fosforin määrää.

Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on lisännyt ylimääräisiä ravinteita pellolta keräävien kasvien ja lietelannan sijoitusmenetelmän suosiota. Myös nurmialassa on tapahtunut lisäystä.

”Ilmastomuutos vaikuttaa tulevaisuudessa pinta- ja pohjavesien laadun kehitykseen ja vaikeuttaa maataloustoimien vaikutusten havaitsemista", Mitikka toteaa. "Myös riski nitraatin ja koko typpikuormituksen lisääntymiseen kasvaa. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän nitraattitypen huuhtoutumista Pohjois-Suomen pelloilta enemmän kuin Etelä-Suomessa.”