Maatalous

Maatilan yhtiöittämien on vaikeaa ja kallista ja pistää tilan rahahanat tukkoon, väittävät kriitikot – talousasiantuntija hämmästelee "mitä ihmeellisimpiä väitteitä" ja kannustaa selvittämään tosiasiat

Kritiikin sijaan pitäisi nähdä yhtiöittäminen maatilojen kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantamisena, talousasiantuntija Esa Piiroinen korostaa.
Johannes Tervo
Yhtiöittäminen sopii hyvin esimerkiksi tiloille, jotka suunnittelevat tuotantonsa laajentamista tai muita investointeja. Osakeyhtiön verotus jättää enemmän rahaa investointien rahoitukseen. Kuvituskuva.

Maatilojen talousneuvojat ja jopa maataloutta rahoittavat pankit torppaavat asiakastilojensa yhtiöittämissuunnitelmia perusteilla, jotka eivät pidä paikkaansa tai johtavat harhaan. Näin lataa maatalouden pitkän linjan talousasiantuntija, tilitoimistoyrittäjä Esa Piiroinen.

"Törmään jatkuvasti mitä ihmeellisimpiin väitteisiin, joilla on vakuuteltu tilan yhtiöittämisen olevan virheliike."

Piiroinen ihmettelee pelottelua, kun samaan aikaan tilojen kilpailukykyä pitäisi kyetä parantamaan.

"Nyt kun kilpailukyvyn parantaminen tuotannon kasvattamisella on haasteellista, kaikki mahdolliset keinot pitää käyttää hyväksi. Yhtiöittämisellä saavutettava hyöty on useimmilla tiloilla euromääräisesti samaa luokkaa kuin liikevaihdon 10–20 prosentin kasvu."

Tulevan yhtiökumppaninsa ja tilitoimistonsa jatkajan Matias Turpeisen kanssa hän on listannut haastattelua varten seitsemän väitettä, joilla yhtiöittämisen on perusteltu olevan joko kannattamatonta tai riski.

Listan ensimmäisen väitteen mukaan yhtiöittäminen on järkevää vasta sitten, kun tilan tuloksesta verotettavaa tuloa syntyy 50 000 euroa osakasta kohti. Summalle ei Turpeisen mukaan ole mitään matemaattista perustetta.

Päinvastoin. Hän arvioi, että tällaista väittävät ovat laskeneet yhtiöittämisen mahdollistamat hyödyt lähtökohtaisesti väärin.

"Laskelmiemme mukaan yhtiöittäminen voi olla taloudellisesto järkevää jo silloin, kun tila tuottaa 17 000 euron vuotuiset ansiotulot per puoliso. Kun ansiotulot nousevat sen yli, marginaaliveroprosentti alkaa nousta tuntuvasti. Tällöin osakeyhtiömuotoisena on mahdollista saavuttaa jo verosäästöjä.”

”Sama ilmiö toistuu myös pääomatulojen osalta, joskin hieman maltillisempana.”

Myös kaikkien sivutoimisten tai osa-aikaisten viljelijöiden olisi Turpeisen mukaan hyvä pohtia vakavasti toimintamuodon muutosta, koska verotettavaa tuloa syntyy jo palkkatyöstä. Tällöin veroprosentti maatalouden tulosta on käytännössä aina yli 40 prosenttia.

"Lyhyelläkin matematiikalla maksuvalmiuden taso olisi yhtiömuotoisena aivan toista luokkaa."

Listalla toisena on yhtiöittämisen myötä lisääntyvä byrokratia ja kolmantena siihen liittyvät hallintokulut: työlästä paperienpyöritystä kahdenkertaisine kirjanpitoineen, tilinpäätöksineen ja tilintarkastuksineen.

"Kun taloushallinnosta huolehtii tilitoimisto, arjessa ei huomaa käytännössä mitään muutosta", Turpeinen vakuuttaa ja muistuttaa, ettei raskaampi taloushallinto ole pelkkä kustannus vaan myös hinta yhtiön taloudellisen tilan selkeästi ilmaisevista raporteista.

"Tuloslaskelma ja tase kertovat talouden tilasta ihan eri tasolla kuin veroilmoituksen kakkoslomake."

Tästä Piiroinen ja Turpeinen pääsevät kätevästi pelottelulistan seuraavaan kohtaan: osakeyhtiön tililtä ei voi nostaa rahaa omaan käyttöön.

"Sehän on päinvastoin vaarallisin asia tavanomaisessa maatilayrityksessä, että siinä voi niin tehdä", Piiroinen huokaa. "Raja yritystoiminnan ja yksityistalouden rahojen välillä hämärtyy."

Turpeinen korostaa, että osakeyhtiöstä on saatavissa aina sen verran rahaa yksityistalouteen kuin yrityksen terve liiketoiminta mahdollistaa.

"Toisaalta osakeyhtiössä ei ole epäselvyyttä siitä, kuinka paljon rahaa yksityistalouteen kuluu. Se tulee aina näkyviin. Siitä on hyötyä erityisesti itselle ja myös neuvotteluissa rahoittajien kanssa."

Yhtiöittämisen jälkeen et enää omista peltojasi, kuuluu listan viides pelote. Sen sijaan omistat pellot omistavan yhtiön, Piiroinen oikaisee.

Toisaalta tavanomaisessa maatilayrityksessä pelloissa piilee ongelman ydin, verotettavalla tulolla maksettava velka.

”Käytännössä tämä verotettavalla tulolla maksettava velka 'pakottaa' maatilan tekemään verotettavaa tuloa, jotta yrityksellä on mahdollisuus suoriutua vastuistaan ja velvoitteistaan”, Turpeinen perustelee.

”Useimpien maatilojen kohdalla se on tuloksellisuuttakin tärkeämpi tarkasteltava osa-alue yhtiöittämistä suunniteltaessa.”

Tästä tosiseikasta huolimatta moni yhtiöittämistä miettivä haluaisi säilyttää peltojen omistuksen itsellään. Piiroinen torppaa tällaisen järjestelyn. "En lähde edes valmistelemaan yhtiöittämistä, jos sitä ei tehdä kokonaisvaltaisesti."

Osaa tiloista on kehotettu siirtämään yhtiöittämistä sukupolvenvaihdoksen jälkeiseen aikaan, Piiroinen kertoo.

Luopumistilanteissa ja erityisesti osittaisissa luopumisissa on tärkeää kiinnittää huomiota myös tilan jatkokehittämistoimien mahdollistamiseen.

Usein nuorten tullessa toimintaan mukaan maatilan elinkaari on siinä pisteessä, että edessä on tuotannon kehittämistoimia. Rahoittajan näkökulmasta tilan velkaannuttaminen sukupolvenvaihdoslainoilla on siinä vaiheessa riski.

"Tämä pakottaa uudistamaan myös asiantuntija- ja rahoittajakentän ajattelua sukupolvenvaihdostilanteisiin ja miettimään erilaisia vaihtoehtoja luopumisprosesseihin."

Varsinkin tilanteissa, joissa nykyinen viljelijä on vielä selvästi alle 60-vuotias ja jatkaja lähestyy 30:tä ikävuotta, vaihtoehdoksi tarjotaan vaiheittaista sukupolvenvaihdosta ja yhtymän perustamista.

Taloudellisesti yhtymänä jatkaminen on kuitenkin huono vaihtoehto: jos yksikin sen jäsenistä on yli 40-vuotias, nuoren viljelijän korotetut hehtaarituet jäävät tilalta saamatta juuri silloin kun se olisi tilan toiminnan kehittämisen kannalta tärkeää, muistuttaa Turpeinen.

Nuoren viljelijän hehtaaritukien ohella alle 40-vuotiaan hallinnassa olevan osakeyhtiön on mahdollista saada rakennusinvestointiin avustusta 45 prosenttia, kun muilla osuus on 10 prosenttiyksikköä pienempi.

"Osakeyhtiö on oikeutettu nuoren viljelijän etuihin korotettuihin tukiin, jos yhdellä tai useammalla alle 40-vuotiaalla on omistuksesta ja äänivallasta yli 50 prosenttia."

Myös luopujat pysyvät osakeyhtiössä myel-vakuutuksen piirissä, ja vakuutuksen maksaja on yhtiö.

”Osakeyhtiömuotoa ei siis missään tapauksessa saa sulkea pois luopumistilanteissakaan, vaan se pitää huomioida yhtenä työkaluna maatilojen omistusmuutoksissa ja tarkastella joka kerta myös spv -tilanteissa”, Piiroinen korostaa.

Joidenkin pankkien maatalousasiantuntijat puolestaan ovat Piiroisen mukaan varoitelleet tilan rahoitusaseman huononevan vuosiksi, jos toimintamuodon muutokseen päädytään.

”Se tuntuu erikoiselta, kun yhtiömuodolla on kuitenkin mahdollista saavuttaa niin merkittävää kilpailukykyä”, Turpeinen ihmettelee.

"Rahoitusaseman heikkeneminen varmaan pitääkin paikkansa väliaikaisesti, mutta se myös korjautuu muutaman toimintakuukauden jälkeen", Piiroinen korostaa ja epäilee tietävänsä syitäkin.

"Kun yritys on perustettu, sen luottokelpoisuusluokitus on pankkien käyttämällä reittausmatematiikalla aina aluksi huono."

Asiakkaiden heikko luottokelpoisuusluokitus taas alentaa pankin tasetta.

Tilanteen korjaaminen on kuitenkin Piiroisen mukaan tarvittaessa helppoa.

"Muutaman toimintakuukauden jälkeen pystymme tekemään yhtiölle ihan virallisen välitilinpäätöksen. Sillä saavutetaan useimpien kohdalla sama reittaus kuin ennen toimintamuodon muutosta."

”Eri rahoittajien näkemyksissä on kuitenkin valtavia eroja”, Turpeinen muistuttaa ja kehuukin samassa yhteydessä toisten pankkien suhtautumista yhtiömuotoon erittäin ammattimaiseksi ja pohtiikin, ”eivätkö kaikki rahoittajat olekaan asiakkaan puolella?”

Vaikka maatilan yhtiöittämistä puoltavissa argumenteissa väistämättä puhutaankin verorasitteen pienentämisestä, tavoitteena ei suinkaan ole verojen minimointi, Piiroinen ja Turpeinen korostavat.

"Korostaisin mieluummin maksuvalmiuden parantumista. Verohyöty kannattaa käyttää tilan kilpailukyvyn parantamiseen", Piiroinen täsmentää.

Säästyneillä veroeuroilla ja sen myötä kohonneella maksuvalmiudella yritys pystyy pienentämään investoinneista johtuvia lainojaan huomattavasti nopeammin kuin ei-yhtiömuotoinen maatila ja edelleen kehittämään toimintaansa uusilla investoinneilla.

"Terve tai edes tervehtyvä osakeyhtiö on paljon parempi asia maaseudulle ja koko yhteiskunnalle kuin henkilöverotaakkansa alla painiskeleva maatalousyrittäjä", Piiroinen toteaa ja lisää:

"Moni viljelijä tekee tilallaan hyvää tulosta, mutta siitä huolimatta verojen maksamisen ja velkojen lyhentämisen jälkeen heillä ei ole rahaa mihinkään."

Osakeyhtiössä maksuvalmius olisi aivan eri tasolla, ja lopullisiakin säästöjä syntyisi, kun yrityksen ei tarvitse tehdä verohyötyjen vuoksi ”turhia” tilinpäätösostoja, Turpeinen toteaa.

"Jokaista hankintaa voidaan punnita liiketoiminnan näkökulmasta, miettimättä sen verovaikutusta. Joskus olen leikkisästi todennutkin, ettei terveen liiketoiminnan ajatus ole tehdä 11 kuukautta tulosta ja viimeinen kuukausi hävittää sitä."

Lue lisää

Isä ja poika yhdistivät maatilansa osakeyhtiöksi – yhtymä olisi tiennyt taloudellisia menetyksiä ja hankaloittanut investointeja

Jos suunnitelmat toteutuvat, vuonna 2027 Suomen maatiloista joka kymmenes on osakeyhtiö

Maatilansa yhtiöittämistä pohtivan syytä käyttää asiantuntijaa – virhe voi maksaa koko maatilan tulevaisuuden

Kaikkien ei ole mielekästä muuttaa maatilaansa osakeyhtiöksi – asiantuntija: Yksi nyrkkisääntö on ratkaisee jo paljon