Maatalous

Karjatilan arkisissa askareissa piilee vaara, joka pahimmillaan tappaa – "Hälytyskellojen pitäisi soida, kun sen haistaa"

Lantaan liittyy monia riskejä, joista yksi ovat kaasut, vaarallisimpina niistä rikkivety ja ammoniakki. Pahimmillaan ne voivat tappaa. Onnettomuudet olisivat kuitenkin helposti vältettävissä.
Jukka Mäittälä
Kuvan linnun kuolinsyytä ei ole pystytty varmistamaan, mutta Jukka Mäittälän arvion mukaan lintu on kuollut lantakaasuihin.

Aika ajoin maatiloilta kantautuu niitä pahimpia uutisia: kaksi henkilöä menetti henkensä lietevaunun korjauksen yhteydessä; mies kuoli pudottuaan lietesäiliöön; yrittäjä löytyi kuolleena lantaritilälle lyyhistyneenä.

Toisinaan eläimiä on tuupertunut ja kuollut navetassa tai sikalassa tai yrittäjä on sairastunut kemikaaliastmaan.

Edellä mainitut ovat oikeasti sattuneita onnettomuuksia, joissa yhteisenä tekijänä on ollut lanta. Lannan vaaroja puitiin huhtikuun lopulla MTK:n ja Melan yhteisessä Tunnista lannan riskit -webinaarissa.

Monet karjatilalliset sekoittavat, pumppaavat, siirtävät tai muuten käsittelevät lietettä useita kertoja vuodessa. Se on arkipäivää, normaali rutiinitoimenpide. Juuri sen takia lantaan liittyvät riskitekijät tulisi pitää aina mielessä.

Erityisen vaarallisia lannan kaasut ovat rikkivedyn takia, joka on luokiteltu hengitettynä tappavaksi. Lievempänäkin voimakas kerta-altistuminen voi aiheuttaa pysyvän kemikaaliastman, mikä tarkoittaa sitä, että pienetkin määrät kaasua aiheuttavat hengenahdistusta. Myös ammoniakki suurempina pitoisuuksina voi aiheuttaa kemikaaliastman.

Pieninä pitoisuuksina rikkivedyn tunnistaa mädän kananmunan hajusta.

"Hälytyskellojen pitäisi soida, kun sen haistaa. Ongelmana on kuitenkin, että suuri pitoisuus lamauttaa hajuaistin. Tällöin saatetaan olla jopa kuolemanvaarassa", Työterveyslaitoksen kehittämispäällikkö Jukka Mäittälä varoittaa.

Rikkivety pyrkii ilmaa raskaampana kaasuna painumaan esimerkiksi lietekuiluissa aivan lietteen pintaan. Vaara uhkaakin juuri silloin, kun lietettä liikutetaan tai sekoitetaan, ilmavirta kulkee lietteen pinnalla tai kun liete lämpiää.

Todennäköisesti lannan riskit ovat yrittäjillä tiedossa, mutta siihen liittyviä onnettomuuksia sattuu silti.

Webinaarissa puhuneen Melan työturvallisuusasiamiehen Asko Ikosen mukaan onnettomuuden syynä on usein kiire ja tuttu ympäristö.

"Hyvin tyypillistä on 'ihan pikkunen juttu, teen ohimennen' tai 'ennenkin on tehty näin' -ajattelu", Ikonen summasi.

Mäittälällä on käytännön esimerkki tästä:

"Tilallinen on sekoittanut lietettä navetalla ja alkanut voida pahoin. Kylmyyden takia hän oli pitänyt kaikki luukut ja räppänät kiinni, joten ilma ei päässyt vaihtumaan."

Kyseinen tapaus päättyi kuitenkin hyvin ja tilallinen oli itse kertomassa Mäittälälle sattuneesta.

"Tällaisiakin läheltä piti -tilanteita usein vähätellään ja ne saattavat tulla esiin vain sivulauseessa", Mäittälä ihmettelee.

Varsinaista tilastoa siitä, kuinka usein lantaan liittyviä onnettomuuksia sattuu, ei ole, mutta Mäittälän arvion mukaan läheltä piti -tilanteita tai eläimille sattuneita lantakaasuonnettomuuksia tapahtuu vuosittain.

"Jokainen onnettomuus on liikaa", Mäittälä tuumaa.

Kaasun aiheuttamia terveyshaittoja tai jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia voidaan välttää yksinkertaisesti sillä, että tämä näkymätön vaara tiedostetaan.

Jos lietevaunuun tai -säiliöön on pakko mennä, riskit on syytä minimoida: kunnollinen tuuletus, ulkopuolella tilannetta tarkkaileva kaveri, turvavaljaat sekä asianmukainen hengityksensuojain ovat elintärkeitä.

Eläintiloissa esimerkiksi lietettä sekoitettaessa tai pumpatessa on järjestettävä kunnollinen tuuletus ja ilmanvaihto. Jos mahdollista, eläimet olisi hyvä saada siksi aikaa tilasta pois. Toimenpiteen jälkeen tilaan ei pidä hyökätä suin päin vaan odottaa, että kaasut haihtuvat.

Tilaisuudessa puhuttiin kaasun lisäksi muista lantaan liittyvistä riskeistä. Niitä ovat muun muassa tarttuvat taudit, kuten salmonella ja kryptosporidioosi. Näitä voidaan välttää suojautumalla lantaroiskeilta ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta.

Eläintiloissa juomista, syömistä, tupakointia sekä purukumin tai nuuskan käyttöä pitäisi välttää. Huomiota kannattaa kiinnittää myös puhelimen käyttöön; voiko eläintiloihin hankkia kokonaan oman puhelimen?

Jos henkilökohtaisen puhelimen joutuu eläintiloihin viemään, kannattaa se vähintään suojata siellä käytön ajaksi, jotta taudinaiheuttajia ei päätyisi sitä kautta ihmiseen.

Videolla näkyy ja kuuluu, kun raja-arvot ylittyvät aivan tavallisessa toimenpiteessä. Lietteen pumppauksen yhteydessä mittarissa näkyy vain nuolet ylöspäin rikkivedyn (H2S) ja ammoniakin (NH3) osalta, ja se kertoo siitä, että kaasupitoisuudet ylittivät mittarin hälytysrajat (100 ppm ja 200 ppm).

Mittariin kuitenkin tallentui kaikki data, ja siitä Mäittälä penkoi huipuiksi 220 ppm rikkivetyä ja 770 ppm ammoniakkia. Tilanne olisi todella vaarallinen ilman asianmukaista hengityksensuojausta.

Paljonko on paljon kaasua?

  • ppm = cm3/m3
  • IDHL = immediately dangerous to life or health
  • Rikkivety
  • 0,01–1,5 ppm: hajukynnys
  • 5 ppm (8 h) ja 10 ppm (15 min): haitalliseksi tunnettu pitoisuus (HTP-arvo)
  • 100 ppm: IDHL-arvo, hajuaisti turtuu, oireita esiintyy
  • 500–700 ppm: tajunnanmenetys muutamassa minuutissa, kuolema 30–60 min.
  • 1 000 ppm: lähes välitön kuolema
  • Ammoniakki
  • 5–50 ppm: hajukynnys
  • 20 ppm: (8 h) ja 50 ppm (15 min): HTP-arvo
  • 300 ppm: IDHL-arvo, oireita esiintyy
  • 2 500–4 500 ppm: tappava pitoisuus noin 30 min
Lue lisää

Lannoitteet halvempia kuin vuosi sitten

Tutkija korjaa Ville Niinistön ammoniakkipuheita: "Suomi on saavuttanut ammoniakkipäästökaton ja vähentänyt lannan päästöjä"

Tässäkö ratkaisu karjatilojen ammoniakkipäästöihin? Lehmien pisuaari kerää virtsan talteen

Maatilan riskien kartoitus auttaa pahassa paikassa – "Riskien olisi oltava hallittuja"