Cap-uudistuksesta toivotaan syntyvän sopu tällä viikolla – MTK:n huolena turvemaat, paljaan maan kielto, viljelykiertovaatimus ja tuen siirto suurilta pienille tiloille

Suomessa alle 7 prosenttia pinta-alasta on maatalousmaata ja yli 70 prosenttia on kestävästi hoidettujen metsien peitossa, MTK muistuttaa cap-neuvottelijoita. Maatalouspolitiikassa olisi oltava joustavuutta, joka huomioi EU:n jäsenmaiden suuret erot. Kuva: Markku Vuorikari

Kolmikantaneuvottelut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistamisesta jatkuvat Brysselissä tänään. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila toivoo, että neuvotteluratkaisuun päästään tämän viikon aikana.

Jos sopu vielä viipyy, asioiden jatkovalmistelun kanssa tulee kiire, Marttila toteaa. Sovun jälkeen edessä on vielä monta vaihetta, muun muassa kansallisten ohjelmien valmistelu, ja niille tarvitaan aikaa.

Tämänhetkinen tavoite on, että uuden cap-kauden säännöt olisivat tiloilla käytössä vuonna 2023.

MTK ja Ruotsin maanviljelijöiden liitto LRF lähettivät neuvottelijoille viime tingan kirjeen, jossa muistutetaan pohjoisen maatalouden erityspiirteistä. Viestinä on, etteivät samat säännöt sovi koko EU-alueelle, sillä maatalouden rakenne ja olosuhteet ovat hyvin erilaiset eri maissa.

Suomessa alle 7 prosenttia pinta-alasta on maatalousmaata ja yli 70 prosenttia on kestävästi hoidettujen metsien peitossa. Ruotsissa ollaan hyvin lähellä samoja lukemia. Monessa muussa maassa peltojen osuus on paljon suurempi ja metsän pieni.

Koska olosuhteet EU:n jäsenmaissa vaihtelevat, biologisen monimuotoisuuden parantamista koskevista toimenpiteistä tulee voida päättää kansallisella tasolla, kirjeessä korostetaan.

MTK nosti torstaiaamun tiedotustilaisuudessaan esille muutaman neuvotteluihin liittyvän, Suomelle tärkeän asian.

Yksi on uudistuksessa "hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin" kuuluva turvemaiden suojelu.

Tällä hetkellä on epävarmaa, mikä katsottaisiin riittäväksi turvemaiden suojelutasoksi, MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg kertoi. "Koskisiko se vain uusia raivioita vai myös olemassa olevien turvepeltojen käyttöä? Jos myös jälkimmäisiä, tullaan omaisuuden- ja luottamuksensuojakysymyksiin."

Turvemaiden käytön rajoittaminen luo helposti suurta epätasa-arvoa EU:n sisälle. "Turvemaita on Suomessa, Ruotsissa, Baltiassa ja Irlannissa, mutta on paljon jäsenmaita, joissa niitä ei ole ollenkaan", Åberg sanoi.

Toinen ongelma on keskusteluissa oleva paljaan maan kieltoon liittyvä vaatimus.

Suomessa on määrätietoisesti lisätty peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Pohjoisen ilmasto-oloissa on kuitenkin käytännössä mahdotonta pitää kaikki pellot talven yli kasvipeitteisinä, MTK:n ja LRF:n kirjeessä korostetaan.

Tietyt maaperätyypit ja tietyt kasvit vaativat syyskyntöä ja sen mahdollistamaa roudan murentavaa vaikutusta, Åberg korostaa. Lisäksi kasvilajivalikoima on Keski-Eurooppaa suppeampi.

"Keski-Euroopassa kylvetään paljon syysmuotoisia kasveja, jolloin pelto on automaattisesti talven yli kasvipeitteinen. Meillä syyskylvöiset viljat eivät menesty isossa osassa maata."

Myös viljelykiertovaatimuksessa tulisi Åbergin mukaan ottaa huomioon käytännön todellisuus pienillä maatiloilla ja pohjoisen ilmasto-oloissa, missä vaihtoehdot ovat vähissä.

"Ei ole mitään järkeä vaatia pelloille samoja toimenpiteitä Maltalta Utsjoelle", Åberg toteaa.

Suomessa huolestuttaa myös ajatus maataloustuen 10 prosentin uudelleenjaosta pienviljelijöille. Meillä sääntö pyrkisi ratkaisemaan ongelmaa, jota ei ole, sillä tilakoko on meillä tasainen.

Åberg kertoo, että EU:ssa keskimäärin 80 prosenttia tuista päätyy 20 prosentille tiloista. Meillä suhde on aivan erilainen: 55 prosenttia tuista menee 20 prosentille tiloista.

Juha Marttila muistuttaa, että Suomessa isotkin tilat toimivat edelleen perheviljelmäpohjalta, vaikka muutamia palkattuja työntekijöitä olisikin.

"Ymmärrän, että uudelleenjakosääntö on tarpeen esimerkiksi Romaniassa. Olisi se tarpeen meilläkin, jos joku kiinalainen yritys yhtäkkiä ostaisi Pohjanmaalta puoli miljoonaa hehtaaria viljeltäväkseen ja veisi sadon Kiinaan. Silloin nousisi kyllä kysymys, onko EU:n tukia syytä suunnata kiinalaisten ruokkimiseen."

Nykyisellään tukien merkittävä uudelleenjako vaatisi Suomessa rahan siirtämistä nuorten ja investoineiden viljelijöiden sijaan pieniin tiloihin, jotka eivät ole välttämättä kannattavia.

Marttila nosti esille myös keskusteluissa olevan "sosiaalisen ehdollisuuden". Siihen liittyy, että maataloudessa vaadittaisiin työlainsäädännön noudattamista ja rikkeistä sanktioitaisiin.

Suomessa työsuojelutarkastukset yltävät jo nyt maatalouteen muiden alojen tapaan, Marttila toteaa. Vaarana olisi, että maatalousyrittäjät olisivat pian tuplarangaistuksen piirissä.

"Kun taas ajatellaan asiaa laajemmin Euroopan tasolla, niin kyllä tässä järkeä on. Esimerkiksi Välimeren maiden vihannesviljelmillä on paljon pimeää työvoimaa ja surkeita työoloja. He saavat tämän takia yhteismarkkinoilla kilpailuetua."

Lue myös:

EU:n maatalouspolitiikasta yritetään saada aikaan sopu – Suomi huolissaan ehdotuksesta, joka voisi johtaa tukimenetyksiin