Töitä riittäisi, mutta harva hakee luonnonvara-alan opiskelijaksi

"Missä menee substanssiosaamisen raja, ja kuinka vastata spesifisiin osaamistarpeisiin, kuten vaikkapa lammaspuoleen", kysyy Savonia ammattikorkeakoulun yritystalouden lehtori Seppo Mönkkönen. Kuva: Jukka Pasonen

"Yksi keskeisimmistä syistä maatalouden työvoimapulaan oli alan huono imago", Hanna Karikallio Pellervon taloustutkimus PTT:stä kirjoitti MT:n kolumnissaan viime vuoden maaliskuussa.

Pian sen jälkeen huoltovarmuuden tärkeys konkretisoitui, kun koronapandemia alkoi.

Ruotsista kantautui uutisia mahdollisesta ruuan loppumisesta hamstrauksen takia.

Tuonnin haavoittuvuus puolestaan paljastui viime keväänä Suezin kanavalla. Kun rahtilaiva jumiutui kiinni ja tukki liikenteen kanavalla, ruokaa ja jopa eläviä eläimiä jämähti muihin aluksiin viikoiksi.

Huoltovarmuus ja ruoka ovat siis nousseet keskiöön. Mutta näkyvätkö ne luonnonvara-alan koulutuksissa?

"Uskon, että korona näkyy luonnonvara-alan koulutuksiin hakeutumisessa viiveellä", Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston opinto-ohjaaja Anna-Maija Koskenlahti pohtii.

Hakijamäärät ammattikoulun maatalouspuolelle ovat Koskenlahden mukaan pysyneet tasaisen hyvinä.

Agrologikoulutukseen ei ammattikorkeakoulujen mukaan ole varsinaista tunkua. Tilanne ihmetyttää Seinäjoen ammattikorkeakoulun koulutuspäällikköä Anu Katilaa.

"Ala voisi olla vetovoimaisempi siihen nähden, miten ajankohtainen se on."

Savonia ammattikorkeakoulun yritystalouden lehtorin Seppo Mönkkösen mielestä tilanne on harmillinen, sillä maatalousalalla on poikkeuksellisen hyvä työllisyystilanne.

"Hartiavoimin tehdään töitä, että luonnonvara-alan loistava tulevaisuus tunnistetaan", Savonian koulutuspäällikkö Petri Kainulainen toteaa.

Tästä esimerkkinä on varsinkin sosiaalisessa mediassa esillä ollut #opiskeleagrologiksi-kampanja.

Mönkkösen mukaan työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet, mikä näkyy alan vetovoimassa. Valmistuvilta toivotaan viestinnällisiä, kansainvälisiä ja ympäristöllisiä valmiuksia.

"Missä menee substanssiosaamisen raja, ja kuinka vastata spesifisiin osaamistarpeisiin, kuten vaikkapa lammaspuoleen", Mönkkönen kysyy. Vastaus voisi hänen mukaansa löytyä yhteistyöstä koulujen välillä sekä ulkomaisista yliopistoista.

Sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta että Savoniasta kerrotaan, että kiinnostus monimuotokoulutusta kohtaan on kasvanut. Monimuotoisuuden lisääminen koskee Kainulaisen mukaan koko koulutusalaa.

"Monimuotokoulutukseen lähdetään syventämään osaamista esimerkiksi työn ohella. Halutaan henkilökohtainen opintosuunnitelma ja erilaisia tapoja tutkinnon suorittamiseen. Monimuotokoulutus ei vaadi opiskelupaikkakunnalle muuttamista", Anu Katila kertoo.

Kiinnostus monimuotokoulutukseen voi johtua osittain koronasta.

"Kun työmarkkinoilla on työttömyyttä ja lomautuksia, niin kuin nyt on ollut, lähdetään yleensä kouluttautumaan", kertoo Timo Leinonen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Metsätalousinsinöörien koulutusvastaava Leinonen toteaa, että metsätalous poikkeaa muusta luonnonvara-alasta. Metsätalouden imago on positiviinen ja koulutus vetovoimainen. Valmistuvat metsätalousinsinöörit työllistyvät hyvin. Leinonen toivoo hakijamäärien kasvavan edelleen.

"Suuria ikäluokkia eläköityy, ja yrityksillä on suuri rekrytointitarve", Leinonen summaa.